keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Tupakkitauko

Olin kypsytellyt ajatusta jo jonkin aikaa. Vielä pidempään olin keksinyt naurettavia tekosyitä miksi ei nyt. Viime keskiviikkona heitin viimeisenkin tekosyyn nurkkaan ja marssin apteekkiin. Nikotiinilaastareita, kiitos. Lounaan jälkeen vedin ketjussa kaksi tupakkaa ja heräsin inhoa. Liimasin laastarin käsivarteen. Päässä juoksi muurahaisia. Ei tehnyt mieli polttaa. Olin ostanut kerran vuorokaudessa vaihdettavia laastareita. Ensimmäinen aamu ilman tupakkaa oli jännä. Kupillinen teetä on juuri sopivan lämpöistä juotavaksi tupakan jälkeen. Poltin suuni. Viimeiset tunnit ennen uutta laastaria pyörin ympyrää. Söin puoli kiloa ystävän lähettämiä irtokarkkeja kahdessa päivässä. Leivon mokkapaloja ja porkkana kakkua. Ostin tarjouksesta kolme isoa Milkan suklaalevyä. Tupakan sijaan heitin suuhun kurkkupastillin - niitä, joiden liiallisella käytöllä on laksatiivisia vaikutuksia.





Neljäntenä laastaripäivänä mietin edelleen voiko tämä toimia vai olisiko laastarin vaikutus sittenkin vain korvien välissä. Viidentenä päivänä en enää vaihtanut uutta laastaria. Tupakoinnin lopettaja lihoo keskimäärin 2,7 kiloa. Minä viikossa kaksi. Ensimmäiset kolme päivää ilman tupakkaa tai korvaavia tuotteita meni ehkä liiankin helposti. Neljäntenä kokonaan-ilman päivänä halusin syödä seinät ympäriltäni.

Nyt on taas helpompaa. Vielä en uskalla sanoa että lopetin, mutta aika lähellä ollaan. Edes kauppareissun aikana sattunut ison koiran ripulivahinko ei saanut mieltä sortumaan. Koska voi sanoa, että lopetin?

Ensimmäistä kertaa yritin saada tabletilla kuvia mukaan, onnistuikohan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommentti: kehu, hauku, kiitä tai parjaa. Sana on vapaa!