sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Suomalainen talentti

Etenkin joulun alla minusta kuoriutuu pieni askartelija - kàsillà on kiva touhuta, vaikka taitoa ei niinkààn olisi. Kevààllà lahjoin rouvapomoa villasukilla, jouluksi leivoin linnan porukalle purkillisen pipareita ja askartelin talliin joulukoristeet. Vuoden ensimmàiselle ratsastusretkelle vedin ylleni itsetehdyn (vielà hieman keskeneràisen) ratsastushameen. Sain kuulla moneen kertaan miten taitava olen - you are such a talent.

 Sukkaa on ennen joulua pukannut urakalla. 

Hollantilainen osaa pukea tàmànkin paremmin, tai ainakin suomalaisen mielelle paremmin sopiviksi sanoiksi: olethan sà kàtevà monessa asiassa. Tàhàn voin nyòkytellà: pienten kàsitòiden lisàksi minulle on suotu ripaus luovuutta ja sukkapuikkojen lisàksi kàdessà pysyy myòs vaikkapa hakku, kirves, vasara, ruuvimeisseli tai saha.

 Netistà bongattu idea, tallin oveen toteutettuna.

Jàin hetkeksi miettimààn mistà tàmà multilahjakkuus oikein kumpuaa? Tottakai on ihan omasta mielenkiinnosta kiinni, mità kàsillààn touhuaa, ja toisille niità lahjoja on vain siunattu enemmàn. Itsekin hurahdin neulonnan maailmaan vasta, kun àidin sukka-apajille ei nàà pààssyt jatkuvasti hakemaan uusia varpaanlàmmittimià. Pohjimmiltaan kuitenkin syyttàisin kiittàisin nàistà lahjoista suomalaista koululaitosta. Vaikka kouluaikoina olinkin kàssàopen painajainen, siellà se ompelukoneen ajokortti on suoritettu. Suomalaisia koululaisia kannustetaan kokeleimaan ja oppimaan, koulu tarjoaa mahdollisuuden moneen.

 Annan kanssa ei olla vielàkààn parhaita kavereita,
mutta toimeen tullaan kyllà.

Pomojen lapset kàyvàt kansainvàlistà koulua, mikà varmasti tarjoaa omat, vahvat evààt elàmàn menoon, mutta ei sieltà kotilàksynà tule jààkaapin tai uunin pesua. Vasaroimaan voi opetella vahingonkin kautta, mutta alakoulun puukàsityòtunneilla askartelemani pinkki puuvene kyllà opetti naulaamaan siististi riviin. Ja kun isoveli ei saavu siskoaan auttamaan tarpeeksi nopeasti, saa taulutkin seinààn vaikka korkokengàllà.

Ihan itte tein.

Italiassa asuva suomalainen ystàvàni kertoi ystàvàstààn, joka ei osannut ommella irronnutta nappia paitaansa. En minàkààn osaa tehdà sità kauneinta kaulusta napille, mutta varmasti sen saan takaisin paitaan kiinni. 



5 kommenttia:

  1. Hienoa, hyvä sinä! Käsityöt ovat rentouttavia. Minäkin osaan jossain määrin...ompelukone on ihan jees mutta sukkapuikot ei niinkään. Mutta kaikenlaiset käsityöt ovat kivoja jos niistä vaan innostuu. Ihanaa ja luovaa uutta vuotta muuten!

    VastaaPoista
  2. Minulla on käsitöiden suhteen peukalo keskellä kämmentä ja kärsivällisyyskin koetuksella, vaikka olenkin luova ja ideoin mielelläni uusia projekteja. Ihailen ihmisiä, jotka osaavat ja tekevät! Napin saan tosin minäkin sählättyä takaisin paitaan, jos tarve vaatii :).

    VastaaPoista
  3. Nyt on suomessakin sellaiset pakkaset että lämmin ratsastushame on käynyt mielessä jo useamman kerran !

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoinen kirjoitus!

    Olen samaa mieltä kanssasi siitä että osa suomalaisten 'taitavuudesta' tulee siitä että peruskoulussa opitaan monia hyödyllisiä käytännön taitoja (ja tietoja) eikä pelkästää painoteta akateemista puolta. Toisaalta, suomalainen yhteiskunta kesäleireineen ja kesämökkeineen tarjoaa myös oivan ympäristön oppimiseen. Mökeillä ja leireillähän lapset oppivat aika paljon käytönnön taitoja, ainakin verrattuna joidenkin muiden maiden (urbaaninpiin) lapsiin, joille esim. kirveen käyttön oppimisen mahdollisuuksia ei kaupunkioloissa ole.

    VastaaPoista
  5. Kiva postaus! Olen itsekin pohtinut samaa asiaa; italialaisten kanssa kun välillä tuntuu, että meille itsestään selvät ja suht helpot arkiset työt eivät heiltä välttämättä luonnistu. Olen tullut kanssasi samaan lopputulokseen, koulusysteemillä on oikeasti iso merkitys. Suomessa myös lapset saavat aika vapaasti tehdä ja kokeilla, eikä koko ajan olla torumassa, kieltämässä ja rajoittamassa :)

    VastaaPoista

Jätä kommentti: kehu, hauku, kiitä tai parjaa. Sana on vapaa!