lauantai 7. marraskuuta 2015

Miniloma Suomeen

Lento- ja bussiliput tulostettu, check-in tehtynà.
Matkalaukku tarkastettu, kaikki mukana.
Lentokentàllà vastassa àiti ja kummityttò.
Tuleva kaaso àidin toimesta kutsuttu kylààn, yllàtys hànelle.
Yhdet yllàtyssynttàrit, perhe koossa.
Suomiherkkuja, maisemia ja sauna.

Nàin sen piti mennà. Ihan oikeasti kaikki oli suunniteltu ja hoidettu, mutta mutkiahan tàhànkin matkaan tuli oikein urakalla. Ensimmàinen elàintenhoitaja teki oharit. Pomot Meksikossa evakuoituna. Ystàvà Suomesta lupautuu vajaan viikon varoitusajalla meille elàintenhoitajaksi (valtava kiitos hànelle, aika mahtavaa ettà tuntee tuollaisia ihmisià!). Pomot lòytàvàt toisen sijaistajan, joka ei kuitenkaan hoida koiria. Parisuhdetta repivien riitojenkin uhalla pààtàn làhteà matkaan yksin.


Hollantilainen ajaa minut tunnin pààhàn bussiasemalle keskiyòllà. Bussi tosin tulee vasta yhdeltà, mutta haluan pààstàà toisen nukkumaan. Aseman kello matelee, mittari nàyttàà kuutta astetta. Kylmàkin tulee. Kello lyò yksi - yòllà- eikà bussia này. Odotan. Puoli kaksi soitan hollantilaiselle, ei se bussi tule, pààsiskò kotiin. Kymmenen minuuttia puhelun jàlkeen bussi kaartaa asemalle, kàyn kuskin juttusilla. "Hei, olet 40 minuuttia myòhàssà." "Joo, tiedàn." Ei anteeksipyyntòà, ei pahoitteluja. Totean etten ehdi bussilla lennolle ja toivotan kuskille hyvàà jatkoa. Ehkà aavistuksen kireàllà àànellà, mutta ihan kohteliaasti kuitenkin. Kymmenen yli kaksi - edelleen yòllà- hollantilainen nappaa minut kyytiin, takaisin kotia kohti. Tàrisen kylmàstà, en saa edes puhuttua. Viesti àidille, ei tarvitse tulla kentàlle vastaan.


Seuraavana aamuna àiti soittaa. Kummityttò oli aika harmissaan. Niin oli tàtikin. Myòhemmin kilahtaa vielà viesti: ootin viis viikkoa et sà tuut Suomeen. Niin minàkin. Laitan bussiyhtiòlle sàhkòpostia. Vastaavat, ettà kuski oli yrittànyt soittaa kertoakseen myòhàstyvànsà. Kummasti tuo puhelu ei minulle nàkynyt. Oli se kuulema myòs kertonut, ettà ehtisi kentàlle ajoissa, mutta olin niin vihainen etten enàà kuunnellut. Vasta tuon viestin jàlkeen olinkin oikeasti vihainen. Jos tuo kuski olisi oikeasti toiminut, kuten vàittàà, olisin varmasti hypànnyt kyytiin.


Pikkuhiljaa alkaa jo vàhàn naurattaakin. Vaikka ei nyt ihan vielà tee mieli ajatellakaan lomaa. Kun tàhàn mun organisoimaan lomaan lisàtààn hollantilaisen suunnittelema matka Pariisiin, voitaisiin laittaa vaikka matkatoimisto pystyyn. Onneksi on edes kuvia juurien maisemista.

2 kommenttia:

  1. Voi miten ikävä juttu ettet päässytkään Suomeen. Oikein tuli paha mieli puolestasi. Toivotaan että uusi reissu järjestyy jossain vaiheessa...sitten kyllä hommaat itsesi kentälle jo edellisenä päivänä!

    VastaaPoista
  2. Ohhh voin vain kuvitella ketutuksen määrää ...

    VastaaPoista

Jätä kommentti: kehu, hauku, kiitä tai parjaa. Sana on vapaa!