torstai 30. heinäkuuta 2015

Alan vaihto

Tänään viimein saatiin vilkutella kolme viikkoa pihassa pyörineelle elokuvapoppoolle. Ruotsalaisen puusepän kanssa sovittiin pientä talliremonttia, ja lupasin leipoa kanel bullar, kun seuraavan kerran tavataan. Päivä sujui linnaa siivoten, yllättävän vähän tuollainen 50 henkilöä päivittäin linnassa pyörittyään sai sotkua aikaan, mutta kaikki se niiden alta pois raivattu tavara piti löytää omille paikoilleen.

Herrat palasivat Itävallan puolelle.

Vaikka meillä onkin ollut tiedossa pomojen ajatus muuttaa linna B&B-kohteeksi, on tuo kuitenkin tuntunut ihan vain ajatukselta. Vaikka linnan onkin jo löytänyt mm. AirBnB-sivustolta. Kunnes eräänä päivänä pihaan sattui kesken kuvausten pariskunta, jolla oli ihan oikea, maksettu huonevaraus. Kas kun tämä varaus oli jäänyt perumatta, muut noin 15 varausta pomot olivat muistaneet onnesi kuvausten ajalta perua. 

Englantilaisen matkailualan asiantuntijan vierailtua pomo muutti hieman linnan hinnoittelua ja tarjolleasettelua (AirBnBssä koko linna 1200€/yö), ja ilmeisesti uusiutuminen kannatti. Booking.comin kautta varauksia satelee, ja nyt meidän tietoon ensimmäisiä asiakkaita odotetaan saapuvaksi elokuun toisena viikonloppuna. Hollantilainen saa ottaa house masterin roolin ja huolehtia pääasiassa vieraiden viihtyvyydestä, minä saan pyöriä paikalla apukäsinä. Hollantilainen tosin jo suunnitteli hankkivansa minulle perinteisen tirolilaismekon, jossa saan vieraita palvella...

Ihan jännäähän tuollainen uuteen juttuun sukeltaminen taas on. Tässä on vaan taas pari sellaista pientä muttaa matkassa. Vieraat tosiaan saapuvat elokuun toisena viikonloppuna, ja kun pomoille esiteltiin muutama mieltä painava kysymys (kuka hoitaa huoneet, aamupalat, missä on sivuilla luvatut polkupyörät asiakkaiden käyttöön, tai se baari...), oli vastaus vain, että jutellaan kun tavataan kasvokkain, suunnitelma on, mutta liian vaikeaa selittää puhelimessa. Pomot tosiaan tulevat siinä elokuun puolessavälin, että ehkä me tämä handlataan. Blondin taas pitäisi kaivella ne viiden vuoden saksan opinnot jostain muistin syövereistä, sillä vaikka kovasti tsemppaalla ymmärränkin hieman, on saksan puhuminen jotenkin mahdotonta. Vaikka kuinka kuuntelisin vastapuhujaa, omalla puheenvuorolla blondin aivot käsittävät vain Ich bin Schnappi...  

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Siitä se ajatus lähti


Kun on juuret syvällä Keski-Suomen männikkömetsissä, on helppo valita tulevien häiden paikka. Minulle olikin ehdottoman tärkeää saada valita paikat itse, niin sain paikat, jotka tunnen vaikken niissä juuri ennen häitä pääsisikään käymään. Kirkolle ja juhlapaikalle oli oikeastaan molemmille kaksi vaihtoehtoa. Toinen juhlapaikoista karsiutui miltei alkumetreillä, kun tuntui että vuokrasopimukseen olisi kuulunut ennalta määrätty pitopalvelu. Kirkonkin olen valinnut jo yli kymmenen vuotta sitten: nuorena olin mukana seurakunnan toiminnassa, ja kun kotiseurakunnan leirikeskus remontoitiin, saatiin sinne myös viehättävä pieni riihikirkko - jo silloin päätin, että täällä tahdon. Nyt asian tultua ajankohtaiseksi, etsin hollantilaiselle netistä kuvaa kirkosta, mutta mies totesi minun näyttäneen sen jo tapailun alkumetreillä - hyvä että sillekin on tehty asia selväksi.

En ole koskaan ollut mitenkään häähullu, en ole haaveillut suurista prinsessahäistä, mutta ilmeisesti alitajunnassa asia on pyörinyt. Oli heti selvää missä kirkossa tahdotaan, missä juhlitaan ja tiesin jopa kenet haluan papiksi. Papin kohdalla törmäsin ensimmäiseen ongelmaan: haluamani pappi oli jo jäänyt eläkkeelle! Hetken jo mietin peruvani koko touhun, jos en saa häitä, jotka haluan. Vaikka uskonto tai kirkko eivät enää suuressa osassa elämääni olekaan, koin tutun papin tärkeäksi osaksi hääpäivää. Onneksi nuo alussa mainitut syvään istutetut juuret auttoivat: haluamani pappi saatiin puhelimen päähän ja hän lupasi siunata liittomme.

Kun ne tärkeimmät palat on koossa ja oikein päin, en enää juurikaan välitä häiden suunnittelusta. Tärkeintä on saada läheisimmät ihmiset paikalle, nauttia seurasta ja viettää mukava päivä yhdessä.

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Aikamatkalla

Tänään linnan piha täyttyi ensimmäistä kertaa koko elokuvan tiimistä. Viime viikonkin hälinää riitti, kun kulisseja on rakennettu ja catering on pystyttänyt telttojaan, mutta nyt se oikea action alkoi.

 Ulos on rakennettu telineet valomiehille. Elokuvan ulkokohtaukset myöskin kuvataan Wienissä, mihin elokuva sijoittuu, joten meidän maisemia ei leffassa parane näytellä.

 Festari- eikun kuvauspaikka.

Linna on rakennettu osissa 40-, 60- ja 80-luvuilla. Elokuva sijoittuu toisen maailmansodan aikaan, ja kuvaukset on enimmäkseen noissa 60-luvulla rakennetuissa osissa. Linnan oma sisustus on kuitenkin metsästyshenkinen, joten aika paljon saatiin tyhjentää ennen leffatiimin tuloa, mutta hienosti nuo ovat sisustaneet uudelleen - aivan kuin eri taloon astuisi.

 Pienimmätkin yksityiskohdat on oikein.

                                                      
 Vanha talonmies kiukustui elokuvatiimiin, koska he valittivat
meidän siirrettyä merkityt huonekalut pois. Linnassakin 
olisi ollut piano, mutta vanha talonmies antoi
leffaporukan askarrella flyygeli kapeita portaita yläkertaan.

 Ruotsalaisen puusepän taidonnäytteitä:
vasemmassa reunassa on oikeasti liukuovi,
mutta näppärä tyyppi korvasi sen ihan oikeannäköisellä seinällä.









 Lähettelin samoja kuvia pomoille, olivat vaikuttuneita hekin.
Tunnistivat kuudesta huoneesta kolme.


tiistai 7. heinäkuuta 2015

Reissut reissattu

Yksi todella hyvin nukuttu yö takana kahden viikon reissaamisen jälkeen. Edellisen postauksen jälkeen otin yöjunan Roomaan, saavuin 45minuuttia myöhässä, eksyin suunnitellulta kävelyreitiltä, mutta löysin Suomen suurlähetystön. Sain mukaani väliaikaisen passin ja uusi passi luvattiin toimittaa, kunhan palaan reissusta - kahta passia kun ei voi olla yhtäaikaa. Pienen kehänkiertämisen jälkeen osuin takaisin Terminin asemalle puoliltapäivin, kun juna takaisin kotia kohti lähti yhden jälkeen.

 Roomaan ja takaisin.
Alhaalla vasemmalla suurlähetystön julkisivu, ei ihan helpoin löytää.

 Roomasta palasin kotiin tiistai-iltana yhdeksän maissa, suurin osa tavaroista vielä pakkaamatta ja hevosten harjat leikkaamatta. Onneksi hollantilainen oli sentään ottanut matkaan lähtevät hevoset sisälle talliin, hevosrekka nimittäin saapui keskiviikkoaamuna kahdeksalta. Tavaraa kuudelle hevoselle riitti, mutta isoon rekkaan mahduttiin kaikki sulassa sovussa.

12 tunnin ajomatkan jälkeen perillä kohteessa. 

 Ensimmäinen poolo-ottelu oli vasta perjantaina, 
joten minulle jäi hieman aikaa nauttia St. Tropezin maisemista



Kaksi ensimmäistä yötä jaoin asunnon toisen hevosenhoitajan kanssa, 
mutta asiasta kuultuaan pomo hoiti minulle ihan oman asunnon. 

 Valmiina peliin.

 Kun oma joukkue oli pelannut, ehdin hetkeksi katsomaan 
muiden peliä - vauhtia tästä lajista ei puutu.

 St. Tropezissa minua oli neuvomassa kuuluisimman
italialaisen pooloperheen vanhin hevostenhoitaja -
parempaa opettajaa ei olisi voinut saada.

 "En tiedä poolosta oikeastaan muuta, kuin että se on rikkaiden laji."
"Voi ei, ei todellakaan! Me vain pidetään hauskaa."

 Sunnuntaina turnauksen jälkeen käytiin rouvapomon ja lasten kanssa
huvipuistossa. Rouvapomo esitteli minut ystävilleen maanantaina, ja kehui miten
vastuuntuntoinen olen. "Ai vaikka eilen linkosin tyttäresi ilmaan 70
metrin korkeudesta?"

 Maanantaina hevoset siirrettiin St. Tropezin ulkopuolelle
hetkeksi nauttimaan laidunelämästä. Rouvapomon kanssa 
suunnattiin myöhäiselle pidennetylle lounaalle.




Muutama päivä laitumella ennen 
Monacoon siirtymistä. 

Monacossa turnaus alkoi kulkueella, johon saavuttiin 
keskustan läpi poliisisaattueessa. 

 Meidän tiimi.

 Ruotsalaisen omistama tiimi, joka lopulta vei voiton.




Monacossa lämpötila hipoi päivisin 40 astetta,
onneksi pelit sijoittuivat enemmän ilta-aikaan. 



Viimeinen auringonnousu Monacossa ennen
kotimatkaa pomon kanssa.

Hevoset jäivät vielä viikoksi Ranskaan odottamaan paluukyytiä. Kotona on onneksi hollantilainen, koirat ja pikkumusta seurana yksi linnan hevosista. Vuorillakin lämpötila koputtelee 30 astetta päivisin, mutta öiksi sentään viilenee. Yhden päivän ehti ottaa vähän rennommin, nyt on aika valmistautua elokuvan kuvauksiin. Linnan pihalla koputtelee jo muutama työmies ikkunoita peittoon, ja sähkömies yrittää keksiä miten saada muutettua tenniskenttä catering-kelpoiseksi. Yhdestä sirkuksesta toiseen.