perjantai 15. toukokuuta 2015

Palaset kasassa

No niin, nyt lupaan napata kameran taskuun melkein joka aamu ja ryhdistäytyä tämän blogin kanssa. Kasattiin meille vanha pöytäkonekin, niin en voi enää syyttää huonosti toimivaa läppäriä blogin hiljaisuudesta.

Hiljaista meillä ei kuitenkaan ole ollut. Meidän omien koirien lisäksihän linnan tiluksilla asustaa kaksi rhodesian ridgebackia sekä vanha ja kiukkuinen jack russel - uroksia kaikki. Russelin kanssa voidaan ulkoilla samaan aikaan, muuten koirilla on ulkoiluvuorot. Vapunpäivänä vietin ansaittua vapaapäivää (jota olin tietty juhlistanut edellisen illan suomivieraiden kanssa) ja nousin sängystä vain käyttämään koirat ulkona. Meidän pikkukoiralla oli tuohon aikaan juoksut, joten pihan pojat olivat vähän sekaisin. Pääsin parisataa metriä kotiovelta, kun toinen ridgebackeista tuli yllättäin vastaan ja sai aikaan kivan rähinän. Päästin pikkukoiran irti hihnasta ja toivoin parasta, näin pääsin isomman kanssa kotiovelle ehjin nahoin ja tilanteesta selvittiin säikähdyksellä. Viime lauantaina lähdin taas tuttuun tapaan koirien kanssa ulos, sen enempää ajattelematta, linnan koirat kun ovat yleensä aamuisin omassa mökissään aidan takana. Eivät olleet. Pääsin kymmenisen metriä ovesta ulos, kun kaikki kolme linnan koiraa syöksyivät paikalle ja kummemmin kyselemättä meidän ison koiran kimppuun. Pieni sievä huutoni sai sekä hollantilaisen, että vanhan talonmiehen paikalle ja koirat saatiin irti toisistaan. Iltapäivällä poikettiin eläinlääkärillä, potilas kasattiin yhdeksällä tikillä.

 Tuon kokoinen koira tötterö päässä on vähän reppana
- törmäyksiltä ei olla vältytty.

Sunnuntai-iltana pakattiin auto ja suunnattiin vanhalle kodille, nimittäin vihdoin hevosrekka oli tulossa! Muuton jälkeen meidän parisuhteessa on riidelty enemmän kuin koskaan, ja voisin melkein sanoa että jokaisen riidan on saanut aikaan meidän hevoset. Täällähän ei ole tallissa paikkoja kuin linnan seitsemälle hevoselle, joten meidän hevosten kohtalo oli pitkään pelkkää kysymyskerkkiä. Futuron onneksi entinen omistaja lupasi jo sen meille muuttaessa ottaa takaisin, jos tarve koskaan tulee. Pikkumustalle yritettiin etsiä ylläpitokotia hetkeksi, mutta mitään sopivaa ei löytynyt. Mietittiin, tapeltiin ja laskettiin rahoja. Lopulta päätettiin, että pikkumusta muuttaa tänne, tarvittaessa yhdelle hevoselle pystytään maksamaan (kallis) tallipaikka talveksi. Maanantaiaamuna käytiin laittamassa hevoset pihalle, että saivat purkaa energiaansa pitkän tallissa seisomisen jälkeen. Pikkumusta oli selvästi iloinen meidät - sen silmissä porkkanat - nähtyään ja huuteli välillä perään kun käytiin kauempana. Tiistain matkalle olin jo pyytänyt eläinlääkäriltä rauhoittavaa lääkettä, tuosta hevosesta kun ei tiedä miten sen yksinjäätyään käyttäytyy. Miltei kuuden tunnin matka meni kuitenkin hienosti, BB oli hikoillut hieman alkumatkasta ja pakollisilla pysähdyksillä osoitti mieltään etujalalla kuopien. Hieno pieni suuri hevonen!


Keskiviikkona pikkumusta pääsi ensin ulos tammalauman alimman jäsenen, sattumalta toisen mustan, kanssa. Iltapäivällä, kun kaikki sujui hienosti, lisättiin lauman pomo seuraan. Torstaina koko lauma pääsikin yhdessä isolle laitumelle ja pikkumusta pärjää mainiosti akkalauman keskellä!

 Lihakset on kadonneet, mutta laitumelle mäkiä tarpoessa
ne saa takaisin ihan huomaamatta.

Välillä tytöt antaa ainoalle pojalle kyytiä.

Nyt, kun Futuro on hyvissä käsissä ja BB meidän kanssa täällä, voidaan huokaista. Kaikki on nyt tässä ja hyvin. Aamulla hevosten luo mennessä vihellykseen vastaa tuttu hirnunta, iso koira pääsee pian tikeistään eroon, pesukonekaan ei ollut rikki vaikka siltä vaikutti. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommentti: kehu, hauku, kiitä tai parjaa. Sana on vapaa!