keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Kuka vaihtoi meidän hevosen?

Pikkumustan kanssa elo ei ollut autuasta ruusullatanssia. Milloin mennään kahdella jalalla, milloin taluttajaa raahataan ruohopuskille, milloin vesilammikossa asuu krokotiililauma, milloin työnteko ei vain huvita...
Jo sitä hakemaan lähtiessä maalailin kauhuskenaarioita millainen hurjimus meitä tallissa odottaisi, tai kuinka monta tuntia hevosautoon lastaaminen kestäisi. Ehkä kannatti, polle on nimittäin selvästi kääntänyt kelkkansa!

Yleensä pikkumustan juoksuttaminen on ollut ensimmäisen vähintään 15 minuuttia pelkkää rodeoshowta, eikä hevonen ole lainkaan kuulolla. Eilen hain pojan laitumelta pyöröaitaukseen, eikä se edes katsellut muiden hevosten perään. Harjattaessakin seisoi paikoillaan, mitä nyt maisteli hieman varusteita kun silmä vältti. Juoksuttaessa ei tietenkään voinut alkuun kävellä, mutta ravi löytyi. Askellajit päätti kerrankin ympyrän keskellä pyörivä blondi, ja pikkumusta jolkotteli omaa rinkulaansa ihmisen kertomaan tahtiin. Suuntaa vaihtaessa piti kerran huudahtaa kavereiden perään, mutta vastauksen saatuaan pikkumusta oli ihan cool. Näinhän me isot hevoset ollaan, eiks niin?

 Töiden jälkeen pitää rentoutua, sen tietää hevonenkin.

Uljas, hiekkakuorrutettu musta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommentti: kehu, hauku, kiitä tai parjaa. Sana on vapaa!