tiistai 14. huhtikuuta 2015

Hyvät ja huonot

Meillä on tämän internetin kanssa pieni suvantovaihe menossa. Tällä hetkellä meillä toimii netti ainoastaa talon vieraspäädyssä, jota ei lämmitetä. Kylmässä huoneessa töiden jälkeen istuminen ei juuri houkuttele, mutta kevättä kohden mennessä alkaa tämäkin pääty talosta lämmetä ihan itsekseen!

Blondi edelleen ihmettelee, miten hyvä tuuri meillä kävikään kun tänne löydettiin, hollantilainen vetää välistä (etenkin huonolla säällä) jalkoja maahan ja muistuttaa, ettei me nyt ihan ihmemaahan olla päädytty. Nyt kun arki on ihan oikeasti asettunut uomaansa, voi vähän miettiä mitä hyvää ja huonoa tässä muutoksessa on.

- työ Viinitarhalla töitä oli kauden mukaan. Toisinaan painettiin pitkiä päiviä parikin viikkoa, toisaalta talvella oltiin pari kuukautta ilman töitä. Hevosten kanssa töitä on joka päivä, toisina vähemmän, toisina enemmän. Kuitenkin kesäkuukausina, kun hevoset laiduntavat ja töitä on vähemmän, palkka pysyy samana.

- ihmiset Avolascaan ja lähiseuduille jäi paljon tuttavia ja läheisempiä ystäviä. Avolascan postinkantaja jopa soittaa, kun entisen kodin postiluukkuun kolahtaa jotakin. Uuteen paikkaan muuttaessa luonnollisesti joutuu hankkimaan tuon sosiaalisen verkoston uudelleen, mutta ainakin tähän asti tavatut ihmiset vaikuttavat mukaville.

- palvelut Avolascasta joutui ajamaan 15 kilometriä isompaan kaupunkiin ostoksille. Toisaalta lähikylästä löytyi pikkukauppa, josta sai tarvittaessa ostaa vaikka velaksi. Nyt meillä on kaikki palvelut kivenheiton päässä ja Itävallan puolelle halvemmille kaupoillekin on vain kymmenen kilometrin matka. Pohjoisen kaupoista löytyy myös laajempi valikoima tuotteita, myös sitä ruisleipää!

-maisemat Vaikka viinitarhojen täyttämiltä kukkuloilta Alppien ihailu olikin mahtavaa, tajusin heti moottoritien rampista käännyttyä, että nyt olen kotona. Aamupalalla voi katsella vuoria vasten piirtyvää kotkapariskuntaa, metsä on täynnä havupuita ja puolukan- ja mustikanvarpuja ja läheltä löytyy järvi. Männikkömetsät ja rantojen raidat soi Dolomiiteillakin!


Ja nuo hevoset, ne on niin hyvinkäyttäytyviä! Neljäkin hevosta on helpompi taluttaa yhdessä kuin meidän kaksi koiraa. Nämä myös odottavat nätisti paikoillaan vaikka maailman tappiin. Harkitsen vakavasti lähettäväni meidän hevoset (ja ehkä koiratkin) poolokouluun.

2 kommenttia:

  1. Ei vitsi kuulostaa kylla ihan unelmapaikalta! tuollaisia maisemia ja hepoisia!! Kelpaisi mullekin :)

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa! Mukavaa, että muutos tuntuu positiiviselta vieläkin. Mukavaa kevättä! Terkuin, Paula

    VastaaPoista

Jätä kommentti: kehu, hauku, kiitä tai parjaa. Sana on vapaa!