sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Mitä me täällä oikein tehdään?

Meillä ei tosiaankaan ollut mitenkään päin suunnitelmissa muutto tai uuden työn etsiminen. Vanhasta tottumuksesta kuitenkin kurkin toisinaan yardandgroom -sivustoa, jonka kautta olen löytänyt heppahommiin ulkomaille. (Ihan vinkkinä samaa halajaville, kannattaa tarkastella tarjottuja työpaikkoja hyvin skeptisesti...) Löysin siis ihan sattumalta ilmoituksen, jossa etsittiin poolohevosille hoitajaa. Vakituinen palkka, palkan lisäksi asunto ja auto ja puolisollekin lupailtiin töitä. Kysyin hollantilaiselta miten on, muutetaanko vuorille, vaikka en hetkeäkään uskonut että minä, joka en tiedä hevospoolosta yhtään mitään, voisin tuon työn saada. Hollantilainen totesi ettei pidä vuorista, mutta tarjous kuulosti niin hyvälle, että sain luvan kokeilla kepillä jäätä. Niinhän siinä kävi, että kaikista ennakkoluuloista huolimatta tänne päädyttiin ja työkin on juuri sitä, mitä etukäteen puhuttiin!


Hevosia tallista löytyy seitsemän, ja minä vastaan niiden hyvinvoinnista. Aamulla pollet saa ruokaa, pääsevät pihalle ja minä siivoan tallin. Illalla taas poniinit sisälle syömään. Hollantilainen auttelee pihan siivouksessa, tai jos vanha talonmies pyytää jotain erityistä. 


Poolo on lajina rankkaa hevosille, niiden tulisi olla fyysisesti hyvässä kunnossa. Kuitenkin entisen hevosenhoitajan puheiden perusteella nämä hevoset eivät juuri pooloa pelaa - ehkä kerran kauden aikana reissataan Milanoon yksityiselle klubille, jossa ystävien kesken pelataan pari turnausta. Liikutan kuitenkin noita, että pysyvät edes peruskunnossa. Poolohevoset on tottuneet treenaamaan niin, että yhdellä ratsastetaan ja muut kulkevat mukana siistissä rivissä. Poolokisoissa jopa palkitaan parhaiten toimiva rivi, tätä meidän täytyy ehdottomasti harjoitella!


Meidän työnantajat, herttuatar miehensä ja lapsiensa kanssa, käyvät täällä vain loma-aikaan. Kun herttuatar (joka on kuitenkin ihan tavallinen, ihanan raikas persoona) on täällä, käydään maastossa ratsastamassa. Kesällä kuulema pidetään lapsille ratsastustunteja pooloareenalla ja tehdään hevosten kanssa pidempiä vaelluksia vuorille.


Hyvin pitkälle saadaan itse määritellä mitä tehdään ja koska. Tietenkin on jokapäiväinen rutiini, pidetään paikat siisteinä ja eläimet hengissä, mutta muuten saa tehdä mitä haluaa. Tänään kiipeiltiin koirien kanssa ylös metsään, minne on vuoripuroon rakennettu meidän vesivarasto. Siirreltiin kiviä, jotta varastoon virtaisi enemmän vettä, se kun tuntuu loppuvan nyt heti alkuunsa. Takaisin palattuamme vanha talonmies ihmetteli miten me sinne nyt tänään kiivettiin, tänäänhän on sunnuntai. Iltapäivällä nappasin yhden hevosista mukaani ja kävin viilettämässä pitkin metsiä, ihan vaan koska se on kivaa - ja tänään on sunnuntai.

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Hyvät ja huonot

Meillä on tämän internetin kanssa pieni suvantovaihe menossa. Tällä hetkellä meillä toimii netti ainoastaa talon vieraspäädyssä, jota ei lämmitetä. Kylmässä huoneessa töiden jälkeen istuminen ei juuri houkuttele, mutta kevättä kohden mennessä alkaa tämäkin pääty talosta lämmetä ihan itsekseen!

Blondi edelleen ihmettelee, miten hyvä tuuri meillä kävikään kun tänne löydettiin, hollantilainen vetää välistä (etenkin huonolla säällä) jalkoja maahan ja muistuttaa, ettei me nyt ihan ihmemaahan olla päädytty. Nyt kun arki on ihan oikeasti asettunut uomaansa, voi vähän miettiä mitä hyvää ja huonoa tässä muutoksessa on.

- työ Viinitarhalla töitä oli kauden mukaan. Toisinaan painettiin pitkiä päiviä parikin viikkoa, toisaalta talvella oltiin pari kuukautta ilman töitä. Hevosten kanssa töitä on joka päivä, toisina vähemmän, toisina enemmän. Kuitenkin kesäkuukausina, kun hevoset laiduntavat ja töitä on vähemmän, palkka pysyy samana.

- ihmiset Avolascaan ja lähiseuduille jäi paljon tuttavia ja läheisempiä ystäviä. Avolascan postinkantaja jopa soittaa, kun entisen kodin postiluukkuun kolahtaa jotakin. Uuteen paikkaan muuttaessa luonnollisesti joutuu hankkimaan tuon sosiaalisen verkoston uudelleen, mutta ainakin tähän asti tavatut ihmiset vaikuttavat mukaville.

- palvelut Avolascasta joutui ajamaan 15 kilometriä isompaan kaupunkiin ostoksille. Toisaalta lähikylästä löytyi pikkukauppa, josta sai tarvittaessa ostaa vaikka velaksi. Nyt meillä on kaikki palvelut kivenheiton päässä ja Itävallan puolelle halvemmille kaupoillekin on vain kymmenen kilometrin matka. Pohjoisen kaupoista löytyy myös laajempi valikoima tuotteita, myös sitä ruisleipää!

-maisemat Vaikka viinitarhojen täyttämiltä kukkuloilta Alppien ihailu olikin mahtavaa, tajusin heti moottoritien rampista käännyttyä, että nyt olen kotona. Aamupalalla voi katsella vuoria vasten piirtyvää kotkapariskuntaa, metsä on täynnä havupuita ja puolukan- ja mustikanvarpuja ja läheltä löytyy järvi. Männikkömetsät ja rantojen raidat soi Dolomiiteillakin!


Ja nuo hevoset, ne on niin hyvinkäyttäytyviä! Neljäkin hevosta on helpompi taluttaa yhdessä kuin meidän kaksi koiraa. Nämä myös odottavat nätisti paikoillaan vaikka maailman tappiin. Harkitsen vakavasti lähettäväni meidän hevoset (ja ehkä koiratkin) poolokouluun.