torstai 29. tammikuuta 2015

Älä häiritse nukkuvaa leijonaa

Minä herään helposti. Yleensä sammutan herätyskellon heti alkuun, enkä torkuta turhaan. Useimmiten minä herään meillä ensimmäisenä, sillä vaikka hollantilainen yrittäisi herätä ennen minua, herään aina johonkin kolahdukseen tai tärähdykseen.

Joskus uni roikkuu sitkeästi. Jonain aamuna saatan tivata pitkään suomeksi mitä kello on, tajuamatta, että juuri sammutin herätyskellon aikaan 6.40, tai että hollantilainen ei ymmärrä suomea. Tai no ymmärtää tuon nyt, kun sitä on opeteltu. Syvästä unesta saatan havahtua myös vaikkapa kosketukseen, mutta en herää ihan tähän maailmaan asti - saatan siis mätkiä, potkia tai kiljua läheisyyttä kaipaavalle puoliskolle.

Tänään riposon jälkeen herätyskello herätti tuttuun tapaan. Puhelimessani on herätysäänenä suomalainen kappale, joka alkaa pianosoololla. Hollantilainen tietenkin oletti minun olevan täysin hereillä, ja ajatteli aloittaa laulamaan herätyksen mukana - niillä noin kymmenellä suomalaisella sanalla, joita se osaa. En vaan ollut ihan täysin tajuissani, joten laulun alettua puhkesin kiljumaan hysteerisenä. Parhaansa se yrittää.

2 kommenttia:

  1. Kääk...häijyä herätä niin että on ihan sekaisin vielä... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi näitä sattuu hyvin, hyvin harvoin! Säikähti kyllä mieskin sen verran että ei hetkeen laulele uudestaan. :D

      Poista

Jätä kommentti: kehu, hauku, kiitä tai parjaa. Sana on vapaa!