torstai 29. tammikuuta 2015

Älä häiritse nukkuvaa leijonaa

Minä herään helposti. Yleensä sammutan herätyskellon heti alkuun, enkä torkuta turhaan. Useimmiten minä herään meillä ensimmäisenä, sillä vaikka hollantilainen yrittäisi herätä ennen minua, herään aina johonkin kolahdukseen tai tärähdykseen.

Joskus uni roikkuu sitkeästi. Jonain aamuna saatan tivata pitkään suomeksi mitä kello on, tajuamatta, että juuri sammutin herätyskellon aikaan 6.40, tai että hollantilainen ei ymmärrä suomea. Tai no ymmärtää tuon nyt, kun sitä on opeteltu. Syvästä unesta saatan havahtua myös vaikkapa kosketukseen, mutta en herää ihan tähän maailmaan asti - saatan siis mätkiä, potkia tai kiljua läheisyyttä kaipaavalle puoliskolle.

Tänään riposon jälkeen herätyskello herätti tuttuun tapaan. Puhelimessani on herätysäänenä suomalainen kappale, joka alkaa pianosoololla. Hollantilainen tietenkin oletti minun olevan täysin hereillä, ja ajatteli aloittaa laulamaan herätyksen mukana - niillä noin kymmenellä suomalaisella sanalla, joita se osaa. En vaan ollut ihan täysin tajuissani, joten laulun alettua puhkesin kiljumaan hysteerisenä. Parhaansa se yrittää.

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Viinin vuosi on alkanut

Tammikuun alussa katseltiin kateellisina, kun tutulla viinitilalla oltiin jo työn touhussa auringon helliessä. Oma pomo oli vielä lomailemassa, joten meidän viinitarha seisoi tyhjillään. Kuten yleensä, oma pomo aloitti työt, kun sää huononivat. Lumisadetta uhaten pomo leikkasi viime kauden kasvaneita viinejä ja mekin päästiin tositoimiin perjantaina - lumen keskelle, mutta onneksi aurinko lämmittää!

Viinin vuosi alkaa siis edellisvuoden kasvuston leikkaamisella ja oksien repimisellä. Jäljelle jää ainoastaan yksi vaivainen oksa, josta kumma kyllä kasvaa paljon viiniä ennen sadonkorjuuta.

 Aamuisin Alpit jäävät vaaleanpunaisen harson peittoon.

 Tuolta tultiin...

 ... ja tuonne mennään!

Siellä ne Alpit. Ei voi maisemien puutteesta valittaa.

torstai 22. tammikuuta 2015

Ihanaa, kamalaa lunta

Eilisen tosiaan satoi loskaa. Jossain vaiheessa iltapäivää loska alkoi tarttua maahankin. Illalla tähän lisättiin elokuinen ukkoskuuro, joten tänä aamuna herättiin valkeaan maisemaan ilman sähköjä. Meidän pikkuinen talohan lämpiää normaalisti pellettiuunilla, joka ei ilman sähköä toimi. Onneksi tiet oli jo aamusta putsattu (ihme kyllä!) ja päästiin hakemaan polttopuita. Onneksi on talossa takka, kaikilla ei nimittäin ole. Jääkaapin sisältö piti työntää ikkunalaudalle, sähköttömyyttä kun kesti iltaan saakka. Muutaman kerran tänäänkin ehdin kirota tämän autuaan elon Italiassa. Päivä lumileikkejä, pitkät päiväunet,  paljon kahvia ja kynttilöitä - ei loppujen lopuksi hullumpaa.

Pienen hetken kumivalkoista.

 Lunta, ihanaa, parasta, lunta!





Jalatonkin yrittää pysyä menossa mukana.


Oli pakko tehdä lumilyhty ikkunalle. Kesti se melkein kolme tuntia.

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Juorupesässä kuhisee

Luonnollisesti, kun yhteen kylään lykätään reilu kourallinen ihmisiä, juttu kulkee ja naapurit tietävät kaiken. Jopa minä, asuttuani reilun kaksi vuotta täällä, ymmärrän tämän ja osaan suhtautua kylällä kulkeviin juoruihin pienellä varauksella.

Joulukuusta asti kun tämä elo on ollut muutenkin yhtä sateenkaarta, tämä päivä kruunasi taas kaiken. Aamulla isompi koira päätti ottaa jalat alleen lenkiltä, sen perässä ajeltiin useampi tunti, kunnes viiden tunnin kiertelyn jälkeen tuli puhelu miltei 30 km:n päästä - yksi väsynyt koira valmis noudettavaksi.

Räntäsateessa koiran kanssa kotiin ajeltuamme hollantilainen avasi sähköpostinsa, missä odotti vihaisen sävyinen viesti pomolta. Oli kuullut, että me ollaan muuttamassa Suomeen ja myydään tavaroitamme kun hollantilaiselle ei ole enää töitä. Tosiasiassa ollaan kysytty yhdeltä tuttavalta, jos hän tietäisi ostajaa pesukoneelle ja uunille, jotka on ostettu toista taloa varten ja vähän tyhjänpanttina. Samoin kysäistiin pormestarilta kirje, että ollaan ihan täysipäisiä ja normaaleja ihmisiä mahdollista (siis niin pienesti mahdollista, ettei siitä vielä edes muille huudella) uutta työtä varten. Tämähän oli sitten kylän juorupesässä kääntynyt siihen, että me ollaan nyt muuttamassa Suomeen ja yritetään haalia rahaa kasaan myymällä maallista omaisuuttamme. Tänä aamuna toinen naapuri oli jopa käynyt meidän työpaikalla ihmettelemässä miksei hollantilaiselle ole töitä, kun suruhan tulee kun me sinne Suomeen nyt joudutaan muuttamaan. Ja pomon mukaan me oltiin tästä puhuttu koko kylälle - paitsi heille.

Käytiin asiaa setvimässä ihan kasvotusten, mutta p*ska makuhan siitä jäi. Aikuiset ihmiset, jotka ovat vuosia tässä juorupesässä asuneet, uskovat mitä kylillä huudellaan. Ja tietenkin, meidän vika, ei auta vaikka selittää mitä on oikeasti tapahtunut.

perjantai 16. tammikuuta 2015

Minne katosit, innostus?

Lokakuussa uuden talon vuokrasopimuksen kirjoittamisen jälkeen oli ihanaa puuhata omassa puutarhassa. Kevääseenn mennessä kaikki olisi siivottu, paikoillaan ja täynnä uutta ja kukkivaa. Tuli joulukuu ja ongelmat. Uudelta talolta löytyy myös hevosille pelto, joten tietenkin hevosten häätöilmoituksen saavuttua kysyttiin naapurilta, voidaanko laittaa ne sinne jos ei muuta paikkaa löydy. Alkuun tämä sopi naapurille, lupasi jopa auttaa rakentamaan hevosille katoksen. Muutaman tunnin päästä sama naapuri koputteli meidän kotiovelle: tosiaan, taloa ei ole vielä ositettu, olisi parempi jos te ja hevoset pysyisitte poissa, kunnes ositus on tehty.

Vuokranantaja, naapurin serkku, otti asiakseen soittaa naapurille. Oli uhkaillut poliisilla ja mitä lie. Tietenkin naapurille taas sopi, jos hevoset siihen pellolle tulee. Olisi kuitenkin parempi, jos me ei muuteta ennen kuin ositus on tehty. Tässä välissä mietittiin jo vuokrasopimuksen purkamista. Talon pihassa tönöttää sortuva talli, ja sen purkamiseen suunnitellut rahat käytettiin uuteen autoon. Vuokranantaja ei purkua maksa ja koko piha näyttää sotatantereelle. Vuokranantaja ehti kuulla meidän mietteistä sopimuksen purkuun liittyen ja soitteli taas: miettikää nyt, jätetään yhden kuun vuokra väliin. Hyvä tästä tulee. Vuokranantaja oli tietenkin taas uhkaillut naapuria: nyt naapuri joutuisi maksamaan menetetyt vuokrat, jos me puretaan vuokrasopimus. Tietenkin naapuri on nyt mielinkielin: teette ihan mitä haluatte.



Ei kauheasti innosta. Vuokrasopimuksesta pääsee eroon kolmen kuukauden irtisanomisajan jälkeen. Samalla vaivalla vietetään kesä uudella talolla, sen verran rahaa ja aikaa siihen on jo nyt pistetty. Vaikka pihalla olisikin sortunut talli ja vaikka naapuri valittaisikin kaikesta mahdollisesta. Hoidetaan hevostenpitoon paperit viimeisen päälle kuntoon ja pidän niitä vaikka keittiössä, jos siltä tuntuu. 


Maanantaina tähän soppaan pilkisti vähän valoa. Selailin ajankuluksi nettiä ja löysin kivan mahdollisuuden. Uusi työ, uusia tuulia. Laitoin viestiä eteenpäin ja parin tunnin päästä puhelin soi. Vaikutti ihan lupaavalta. Nyt odotellaan seuraavaa yhteydenottoa. Kaikki raajat ristissä toivon, että tämä onnistuu. Olen täysin valmis näyttämään takapuolta auton takaikkunasta entiselle tulevalle naapurille ja vilkuttamaan iloisesti tutuille tyhjille kaduille: nähdään toiste! Mutta tämä odottaminen ja epätietoisuus, se repii ja raastaa. Ei huvita, ei kiinnosta mikään. Kyttään jatkuvasti puhelinta: riittäähän akku, onko kuuluvuutta, onhan soiton äänenvoimakkuus täydellä? Soi jo!


Kuvat tänä aamuna otettu. Sopii niin mainiosti tähän hetkeen. Juuri sen kymmenen metriä eteensä tietää, mitä on tulossa. Toivottavasti selkenee pian.

tiistai 13. tammikuuta 2015

Salsa alle noci

Italialaisen supermarketin hyllystä voi bongata pestopurkkien vierestä salsa alle nocia, eli saksanpähkinäkastiketta. Purkista ostettuna todellista pikaruokaa: purkki kipataan keitetyn pastan päälle ja sekoitetaan. Koska olen aiemmin todennut itsetehdyn peston voittavan mennen tullen marketin valmiit, halusin kokeille myös pähkinäkastiketta. En todellakaan tiennyt, mitä kastikkeeseen tulisi tai miten se valmistetaan, mutta google kertoi, että kyseessä on hyvinkin simppeli ohje.

 1. aivopähkinä: kuinka avata pähkinät ilman pähkinänsärkijää?
Kätevä emäntä hakkasi pähkinät auki mutteripannulla.

 Salsa alle noci
½ valkosipulinkynsi
1 lasi maitoa
30 gr pinjansiemeniä
hyppysellinen suolaa
15 saksanpähkinää
2 rkl oliiviöljyä
3 rkl parmesaania raastettuna


Sekoita mikserissä ensin pähkinät ja maito. Lisää loput ainekset (pinjansiemenet kannattaa paahtaa kevyesti). Lisää tarvittaessa maitoa, kastike saa kuitenkin olla paksua.


Tarjoile esim. penne-pastan tai raviolin kanssa.

Buon apetito!

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Väärä vuodenaika

Eilen ulos astuessa kasvoja helli lämmin tuuli. Ei mikään pikkasen lämpimämpi, vaan ihan oikeasti tuntuvasti lämmin tuuli. Samaa lämpöä oli vielä tänään jäljellä, joten koirat autoon ja metsään.

 Takaloosterin tyypit tykkää autoilla. Joko ollaan perillä?

 Tätä kasvaa vähän jokapuolella. Tunnistaako joku?



 Ensimmäisen esikon bongasin uudenvuodenpäivänä. Kevätkukkahan se on.

 Silmuja siellä ja täällä.

 Meillä oli näin mukavaa!







Jalattomuuden huono puoli - maha aina kurassa.

Talvihan nyt pitäisi olla, vaan ei siltä tunnu tai näytä. Ehkä se talvi yllättää sitten helmikuussa. Tosin minulle sopisi ihan hyvin, että talvi on nyt ohi ja mennään kevääseen.

torstai 8. tammikuuta 2015

Anti-sosiaalinen media

Meillä oli taas hetken vieras. Taas sellainen, joka puhuu taukoamatta ja räpeltää puhelinta jatkuvasti - näitä ilmeisesti hollantilaisen puolelta löytyy. Tuo jatkuva puhelimen räpeltäminen sai minut miettimään tätä sosiaalisen median hienoutta.

Itse käytän facebookia, instagramia ja whatsappia, ja olen tyytyväinen. Etenkin, kun välimatkaa perheeseen ja ystäviin on paljon, tekevät netin palvelut yhteydenpidosta helppoa. On niin ihanaa avata videopuhelu Suomeen hyvän ystävän kotiin, ottaa lasi viiniä ja vaihtaa kuulumisia ihan kuin ennen samalla sohvalla istuen.

Minulla on myös älypuhelin, johon noita sosiaalisia sovelluksia voisi ladata. Whatsapp on ihan oikeasti näppärä yhteydenpitoon, muu on vähän turhaketta. Minulla ei ole puhelimessani datapakettia, käytän kotona langatonta verkkoa. Minä siis katoan sosiaaliseen mediaan vain kotoa käsin, yleensä kun ollaan hollantilaisen kanssa kaksin kotona vailla muuta järkevää tekemistä.

Meidän vieras puolestaan päivitti sosiaalista mediaansa jatkuvasti. Milloin piti pysähtyä ottamaan kuvaa tienviitasta: olen nyt täällä, milloin kuvattiin Alppeja horisontissa tai tallin possuja. Kaikki piti päivittää naamakirjaan heti. Jatkuvasti puhelin kilautteli viestejä facebookin, whatsappin tai vyberin kautta.

Kyseinen vieras halusi tulla meillä käymään rauhoittuakseen ja ottaakseen etäisyyttä omasta arjestaan. Etukäteen lupailin, että täällä se kyllä onnistuu. Vaan jos ei sitä napanuoraa sinne puhelimen sosiaaliseen maailmaan voi katkaista edes kahdeksi päivää, en tiedä kuinka paljon rauhaa ja seesteisyyttä voi itseensä imeä. Vaikka ympäristö kyllä tarjoaa puitteet. Onko tuo nyt sitten kovin sosiaalista mediaa, jos ne fyysisesti läsnäolevat kontaktit unohtuvat?

perjantai 2. tammikuuta 2015

Vuodelle 2015

Vuodelle 2014 antamani tavoitteet toteutuivat ihan kivasti. Mitäs jännää tänä vuonna voisi tavoitella?

- laihdutus Lääkärin määrämällä dieetillä karistetut kilot ovat pysyneet poissa, ja vaatekaappiin on saanut vaihtaa pienempiä vaatteita. Varsinaiselle dieetille en ala, mutta ruokailua voi jatkaa samaan malliin ja yrittää taas liikkua vähän ahkerammin. Jospa vuonna 2015 saisi karistettua vielä reilun viisi kiloa?

- liikunta Aina voi liikkua enemmän. Hevostelussa on se hyvä puoli, että lihakset pysyvät kunnossa siinä pashaa lappaessa, mutta muunmuassa vatsaa voisi kiinteyttää. Tähän liittyen haluaisin myös yrittää opetella käsilläseisontaa, tai edes kyynärseisonnan.

 Vuoden vaihteen hurjat juhlinnat: puoliltaöin kuohuva auki, 
pari hörppyä raketteja kuunnellen ja kotiin.

- vesi Vettä pitäisi juoda enemmän. Ei riitä mukillinen aamulla ja kuppi teetä. Etenkin nyt talvella jopa hanavesi on juotavan makuista, niin on helpompaa opetella tähän tapaan.

 Hollantilaisellekin kelpasi uudenvuoden nakit ja perunasalaatti
- ja vatsa täynnä nukutti hyvin.

- mitä kuuluu Viime vuonna onnistuin tsemppaamaan aika hyvin sähköpostin ja korttien lähettämisessä, mutta ainahan voi parantaa. Voisi myös ihan oikeasti kysyä välillä ystäviltä mitä kuuluu, miten menee, sen sijaan että kyttää naamakirjaa ja olettaa.

- heppailu Ei ole liian kuuma tai liian märkää maata. Jos on, niiden hevosten kanssa voi käydä kävelemässä ihan itsekin jalan, vaikka vain vartin. Etenkin tuolle mustalle hevoselle olisi tärkeää saada taottua sinne pieneen päähän, että säännöllisesti liikkuminen on tosi kiva juttu!

Uudenvuodenpäivä.

- tupakka Viime tammikuun lopulla uhosin lopettavani, ei onnistunut. Syksyllä mietiskelin taas. Onhan tuo tapa vähentynyt, mutta tänä vuonna loppuu kokonaan. Hollantilainenkin on luvannut yrittää edes vähentää, joten kiristellään hermoja yhdessä.