torstai 10. joulukuuta 2015

Kuuluu jouluun

Kun postipoika kiikutti piparimaustetta Suomesta, tajusin ettei meillà ole vielà kauheasti jouluiltu, vaikka joulukuukin on jo aika pitkàllà. Eilisellà kauppareissulla kiersin hyllyjà haukkana, mielessà glògi ja joulutortut. Kyllà, vaikka asun melkein parhailla gluhwein-seuduilla, mieli tekee ihan perinteistà alkoholitonta glògià. Matkaan tarttui Fanny-tàdin taikinaa, luumuhilloa (vaikka olinkin jo valmistautunut keittàmààn hillon itse, lòytò!), mustaherukkamehua ja gluhwein-maustesekoitus, joka vaikutti suht samalta sisàllòltààn kuin glògimausteet.

 Mehunkin mukaan: happy day.

 Testiversio todisti ettei hillo edes levià pahasti uunissa.


maanantai 7. joulukuuta 2015

Krampusta katsomassa

Blogin facebook-sivuilla jo kerroinkin, ettà ensimmàiset krampukset nàhtiin jo omalla kylàllà, mutta tànààn naapurikylàssà oli seudun suurin krampus-kulkue, ja pakkohan se oli nàhdà! Krampukset ovat Itàvallasta kotoisin, pyhàn Nikolauksen kanssa kiertàvià sorkkajalkaisia pahiksia. Krampus sulkee tuhmat lapset hiilisàkkiin tai saattaa viedà jopa mukanaan helvettiin. Sain itse tuntea krampusten piiskat nahoissani kolmesti kulkuetta katsellessa, ja myònnàn, jos olisin tàhàn kulttuuriin lapsena kasvanut, olisin varmasti ollut hurjan kiltti aina. Ei nimittàin ikkunan takana kurkkivat tontun ole mitààn nàihin verrrattuna.

Kulkue oli kyllà hieno, krampukset kulkevat pienissà ryhmissà, ja jokainen ryhmà on pukeutunut eri tavalla. Toiset olivat kiltimpià, toiset vàhàn pelottavampia. Muutama lapsi kiskottiin krampusten mukaan, ja joitakin aikuisia piiskattiin ihan maahan asti. Kadunvarsi oli kuitenkin tàynnà jàrjestyksenvalvojia, ja jokaisella krampuksella on oma numero. Vanha talonmies tiesi kertoa, ettà joku vuosi sitten krampukset olivat sytyttàneet yhden katsojista tuleen, tàmàn jàlkeen on jokaisen krampuksen tàytynyt kàydà jàrjestàjàn luona tunnistautumassa ennen naamion taakse hàviàmistà.


















Vaikka reiteeni melko varmasti nousee mustelma muistoksi, varmasti menen uudestaan!

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Ensilumi

Sààennuste on sità vilautellut jo pitkààn, mutta aina se on siirtynyt huomiselle - lumisade nimittàin. Tànààn jo aamulla vastaan ajeli lumisia autoja, jossain làhellà sità siis satoi. Pàikkàreiltà heràtessà hollantilainen kertoi, ettà nyt sità sataa, ja olo oli heti kuin pikkulapsella. Hòrpin kahvit ennàtysvauhdilla ja vòyhòtin koiria: mennàànkò heittelemààn lumipalloja, mennàànkò? Ei tuosta parin millin pakkaslumikerroksesta kummoisia palloja irronnut (hollantilainen ei muuten tiennyt, ettei pakkaslumesta saa palloja!), mutta kivaa oli silti!








maanantai 23. marraskuuta 2015

Tervetuloa talvi

Meità on hellitty pitkàllà, aurinkoisella syksyllà, mutta viikonloppuna talvi selvàsti otti askeleen làhemmàksi. Vanha talonmieskin kertoi, ettà normaalisti jo ainakin kaksi viikkoa aiemmin olisi ollut lumi maassa. Piha on saatu valmiiksi talvea varten, kaikki lehdet on haravoitu, hevosille on rakennettu talvitarha ja linnan pihaan on jo kannettu kuusi jouluvaloja varten.

Laskettelurinteisiin ammutaan lunta nyt yòtà pàivàà,
laskettelukauden pitàisi alkaa ensi viikonloppuna.

Hollantilainen valmistautui talven tuloon jo syyskuun lopulla, kun kauppoihin ilmestyi pitkià kalsareita. Olen sille monet kerrat kertonut, ettà Suomessa niità kàytetààn talvisin, ja nyt tuo innostui ostamaan ensimmàiset omansa. Uskomattoman paljon iloa voi noinkin simppelistà asiasta syntyà, melkein joka pàivà saan kuulla miten làmmintà kalsarit pààllà voi olla. Arvaa tiedànkò jo.

Vanha talonmies oli hollantilaiselle kertonut, ettà kovien pakkasten aikaan tallin ovet kannattaa pitàà kiinni òisinkin, niin ei putket jààdy. Hollantilainen innoissaan selitti tàtàkin minulle, arvaa tiesinkò.

Hevosilla kàvi kengittàjà, sai ponitkin talvikengàt jalkaansa - omani tosin saa jatkaa eloaan paljasjalkaisena. Hollantilainen kovin kiinnostuneena jutteli kengittàjàn kanssa talvikengityksestà, hevosten loimittamisesta ja muista talvioloista - arvaa tiesinkò jo.

Hollantilainen hiuksettomana on jo pitkààn kulkenut hattu pààssà, ja muistaa mainita miten paljon làmpimàmpi on, kun pàà pysyy làmpimànà. No arvaa tiesinkò tàmànkin.

Tànààn saatiin pihaan rekallinen soraa, vanha talonmies kertoi, ettà voidaan sità kàyttàà ajotien hiekoittamiseen. Hollantilainen ehti hetken luulla, ettà sora on ajotien kuoppien paikkaamiseen. Minà tiesin.

Aamukahvilla làhi-Essolla mittari nàytti miinus kahdeksan. Huoltsikan setà avasi oven iloisesti "eihàn sulla voi olla kylmà, sàhàn olet Suomesta!" No niin olen, mutta hei, viimeiset viisi vuotta on kulunut Piemontessa, jossa talvea on noin viikko vuodessa. Odottelin tànà iltana linnan koiria pihalla, kaksi astetta pakkasta ja kààrin itseni hevosen vilttiin. Tottuuhan tàhàn taas?

tiistai 17. marraskuuta 2015

Tavan päivä

Tàssà duunissa kivaa on, kun jokainen pàivà on vàhàn erilainen. Tietysti hepat syò ja ulkoilee joka pàivà ja talli on siivottava, mutta tuon tunnin-kahden "pakollisen" jàlkeen voi ihan itse pààttàà mità tekee. Tànààn pidettiin purupàivà. Hevosten karsinat kuivitetaan purulla, joka haetaan làheiseltà sahalta. Vàhàn kateellisena katselin, kun naapuri-maajussien isot kàrryt tàytettiin kaivurin kauhalla, me hollantilaisen kanssa saadaan lapioida tuo oma kàrri ihan hartiavoimin - ei tartte hei salilla ravata. Puru luonnostaan pòlisee kivasti, keikan jàlkeen pòlyà lòytyy sukista, suusta, silmistà, korvista, nenàstà...

No hei, saa luvan kanssa pomppia purukasassa!

Pihaa siivoillessa saattaa tavallisen haravoinnin ja lakaisun lisàksi joutua tekemààn outojakin juttuja, jotka kuitenkin on ihan tavallisia. Eràànà iltapàivànà istuttiin hollantilaisen kanssa kahvilla, kun mies kysyi putsasitko Jeesuksen. Yhtààn miettimàttà vastasin kyllà, alkuun pyyhin harjalla, mutta se tuntui jotenkin vààràltà, joten pyyhin Jeesuksen kàsin. Linnan yhdellà seinàllà on suuri krusifiksi, johon hàmàhàkit tekee seittejààn, onhan se vàlillà putsattava. 

Italiaa taitaville: Ho scopato Gesù.
Sanoin oikeasti ààneen, ennenkuin tajusin. Oho.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Miten sinne naimisiin mennään?

Avioliiton satamaan purjehtimisen piti olla ihan simppeli juttu. Todistetaan, ettei olla jo naimisissa ja siinà se. Luulin kerrankin olevani huolellinen; luin suurlàhetystòn sivuilta tarkkaan, mità papereita pyytàà ja mistà. Sain monikielisen esteettòmyystodistuksen apostille-leimalla ja kàànnàtin sen vielà italiaksi. Hollantilainen hoiti omat paperinsa ja homman piti olla selvà.

Koska hollantilainen on kirjoilla Avolascassa, minà taas en vielà Italiassa lainkaan, on meidàn toimitettava nuo todistukset Avolascan kunnantalolle, vaikka itse vihkiminen voikin sitten tapahtua missà tahansa. Avolascan kunnantalolta vaan tiukkaan vàitetààn, etteivàt minun paperini kelpaa. Ne pitàisi leimata Italiassa laillisiksi (koska Suomi ei ole allekirjoittanut sopimusta y??), mutta tàtà varten ne pitàisi ensin todeta laillisiksi suomalaisiksi asiakirjoiksi Italian Helsingin suurlàhetystòssà. Ihan just nàin simppelià.

Làhetin hàtàhuudon suurlàhetystòòn, josta sain tukea. Paperini ovat ihan oikeat ja lailliset juuri nàin. Mutta kun ne ei usko. Suurlàhetystòstà lupasivat soitella meidàn kunnantalolle ja selvittàà asiaa. Huvinkseen kàytiin tààllà kunnantalolla kysymàssà asiaa, ja kas, ne paperit on ihan oikein. Jos minà olisin kirjoilla tààllà, tahdottaisiin ihan heti melkein nyt. Mutta. Saadakseni siirrettyà kirjat tànne, tarvitsen tyòn ja asunnon. Tyòsopimuksessakin on mainittu, ettà tyòetuihin kuuluu asunto. Vaan kun siità sopimuksesta puuttuu rouva pomon allekirjoitus. Joulukuun alussa saan ehkà allekirjoituksen paperiin, sittenkin rouva pomon pitàà vielà ilmoittaa kunnantalolle, ettà hànelle sopii minun virallinen asumiseni tààllà. Vàkisinkin pistàà miettimààn, mikà koira tuohon on haudattu? Linnan kiinteistòvero raukeaa minun maksettavaksi, jos asun ihan oikein virallisesti tààllà?


lauantai 7. marraskuuta 2015

Miniloma Suomeen

Lento- ja bussiliput tulostettu, check-in tehtynà.
Matkalaukku tarkastettu, kaikki mukana.
Lentokentàllà vastassa àiti ja kummityttò.
Tuleva kaaso àidin toimesta kutsuttu kylààn, yllàtys hànelle.
Yhdet yllàtyssynttàrit, perhe koossa.
Suomiherkkuja, maisemia ja sauna.

Nàin sen piti mennà. Ihan oikeasti kaikki oli suunniteltu ja hoidettu, mutta mutkiahan tàhànkin matkaan tuli oikein urakalla. Ensimmàinen elàintenhoitaja teki oharit. Pomot Meksikossa evakuoituna. Ystàvà Suomesta lupautuu vajaan viikon varoitusajalla meille elàintenhoitajaksi (valtava kiitos hànelle, aika mahtavaa ettà tuntee tuollaisia ihmisià!). Pomot lòytàvàt toisen sijaistajan, joka ei kuitenkaan hoida koiria. Parisuhdetta repivien riitojenkin uhalla pààtàn làhteà matkaan yksin.


Hollantilainen ajaa minut tunnin pààhàn bussiasemalle keskiyòllà. Bussi tosin tulee vasta yhdeltà, mutta haluan pààstàà toisen nukkumaan. Aseman kello matelee, mittari nàyttàà kuutta astetta. Kylmàkin tulee. Kello lyò yksi - yòllà- eikà bussia này. Odotan. Puoli kaksi soitan hollantilaiselle, ei se bussi tule, pààsiskò kotiin. Kymmenen minuuttia puhelun jàlkeen bussi kaartaa asemalle, kàyn kuskin juttusilla. "Hei, olet 40 minuuttia myòhàssà." "Joo, tiedàn." Ei anteeksipyyntòà, ei pahoitteluja. Totean etten ehdi bussilla lennolle ja toivotan kuskille hyvàà jatkoa. Ehkà aavistuksen kireàllà àànellà, mutta ihan kohteliaasti kuitenkin. Kymmenen yli kaksi - edelleen yòllà- hollantilainen nappaa minut kyytiin, takaisin kotia kohti. Tàrisen kylmàstà, en saa edes puhuttua. Viesti àidille, ei tarvitse tulla kentàlle vastaan.


Seuraavana aamuna àiti soittaa. Kummityttò oli aika harmissaan. Niin oli tàtikin. Myòhemmin kilahtaa vielà viesti: ootin viis viikkoa et sà tuut Suomeen. Niin minàkin. Laitan bussiyhtiòlle sàhkòpostia. Vastaavat, ettà kuski oli yrittànyt soittaa kertoakseen myòhàstyvànsà. Kummasti tuo puhelu ei minulle nàkynyt. Oli se kuulema myòs kertonut, ettà ehtisi kentàlle ajoissa, mutta olin niin vihainen etten enàà kuunnellut. Vasta tuon viestin jàlkeen olinkin oikeasti vihainen. Jos tuo kuski olisi oikeasti toiminut, kuten vàittàà, olisin varmasti hypànnyt kyytiin.


Pikkuhiljaa alkaa jo vàhàn naurattaakin. Vaikka ei nyt ihan vielà tee mieli ajatellakaan lomaa. Kun tàhàn mun organisoimaan lomaan lisàtààn hollantilaisen suunnittelema matka Pariisiin, voitaisiin laittaa vaikka matkatoimisto pystyyn. Onneksi on edes kuvia juurien maisemista.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Syksy

Syyskuussa yritin vàhàn tsempata tàmàn blogin kanssa, mutta oho, nyt onkin jo lokakuu. Ei sinànsà mitààn uutta tai ihmeellistà vuorenjuurella - netti oli pari viikkoa rikki, puhelimeni on toista kertaa huollossa sen kameran takkuillessa (jostain vakuutusyhtiòn mainoksesta nàin, ettà todennàkòisyys pudottaa puhelin vessanpònttòòn on 0,01%, pitànee lotota ahkerammin), ensimmàisen lumisade yllàtti syyskuun viimeisillà pàivillà, neljà hevosista làhti Ranskaan ja elo tànne jààneiden neljàn kanssa on leppoisaa. Linnaa on kàyty katsomassa jo toisen elokuvan kuvauksia varten, ruokasalin parketin vahauksestakin tuli kivaa, kun lattian kiillottamisen sai hoitaa ràttien pààllà hiihtàen/luistellen/tanssien. Vaatekaapissa hengailee yksi hààpuku, jonka toisinaan iltaisin puen pààlleni, pyòrin ympàri asuntoa ja peilaan vessanpòntòllà seisten - outoa kuulemma.

 Syyskuun 29.

 Ei onneksi ihan vielà talveksi muuttunut.

 Eihàn tàtà voi kàyttàà vain yhtenà pàivànà -
siis onhan se voinut vaikka kutistua kaapissa tai jotain?

 Villiponit laiduntaa vielà.



Kaikki mainiosti, Panchollakin.

torstai 17. syyskuuta 2015

Auto sanoo vrum vrum

Elokuun viimeisenà lauantaina meillà oli hieman erilainen tyòpàivà. Cortina car club jàrjesti kokoontumisajon vanhoille autoille, jotka pysàhtyivàt meille lounastamaan. Onneksi tapahtuman jàrjestàjà hoiti osanottajille picnic-korit ja meille jài vain juomatarjoilu - organisointi ei taaskaan toiminut ihan kuin olisi pitànyt. Pienistà kòmmellyksistà huolimatta pàivà hoidettiin kunnialla làpi ja vierailta saatiin positiivista palautetta. Ehkà seuraavaan vastaanvanlaiseen pàivààn voidaan varautua vàhàn viisaampina.












tiistai 15. syyskuuta 2015

Huipulla

Heti tànne saavuttuani olen halunnut hypàtà hiihtohissiin ja kàydà tuolla melkein vuorien huipulla. Ratsain ehdittiinkin jo kerran poiketa puolivàlissà laskettelurinteità, mutta elokuiset vieraat saivat meidàn vihdoin tuolihissiin ja huipulle.

 Kesàisin hiihtohissi kuskaa rinteen pààlle myòs kelkkoja, joilla voi lasketella alas rinteeseen rakennetun reilun 3,5 kilometrin mittaisen radan. Ihan kiva vaihtoehto kàvelyllà, meidàn tuurilla kelkkajono tosin oli yli tunnin mittainen.

 Kesàn ajan rinteessà laiduntavat lehmàt - loistavaa hyòtykàyttòà! Saa kertoa, jos on jossain muuallakin tavannut laskettelurinteessà laiduntavia lehmià, minulle nàmà olivat ensimmàiset laatuaan.

 Hissillà pààsee puolivàliin. Vàhàn jo odottelen laskettelukauden alkua, aika monen vuoden tauon jàlkeen on nimittàin iso hinku pààstà kokeilemaan nàità rinteità suksilla!

 Toisella kerralla laskeuduttiin huipulta alas jalkaisin. Suoraan rinnettà kylààn kàvelee parikymmentà minuttia, mutta me valitsimme metsàisen reitin, joka poikkeaa myòs prinsessa Sissin entisellà kesàasunnolla ja làhteillà, joista Sissikin on hakenut terveyttà.

 Sissin naapurustosta lòytyy pieni kappeli.

 Forst on ostanut Sissin rauniot ja làhteet,
harmi ettei rakennuksia ole kunnostettu lainkaan.

Làhteità on kolme: yksi auttaa iho-oireisiin, nivelvaivoihin sekà kuukautisongelmiin, toisesta saa apua sisàelinongelmiin ja alkoholismiin, kolmas taas lupaa avun ruoansulatusvaivoihin. Hyvàà, raikasta vettà kaikista làhteistà pulppuaa ja jotkut sità jopa vievàt pullottain mukanaan, mutta ainakaan parin litran hoidolla en ole huomannut vaikutusta.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Sunnuntain ilo ja onni

 Sunnuntaiaamuna ei ole kiire mihinkààn.

 Hevosetkin ovat vielà laitumella yòtàpàivàà, tallin 
ylàpuolella yksi valvoo.

 Tiedàttekò miten onnellisia on koirat, 
joilla on ihan oma poolokenttà pelata ja temmeltàà?

 Sunnuntain (ja melkein joka pàivàn) iloja.

 "Sit istutte ja katotte kameraan nàtisti."
Yritettiin sentààn.

 Ilo...

 ... ja onni.

 Sunnuntaina voi vaikka laskea hàmàhàkinseittejà.

Vuorien huipulle on jo satanut lunta - talvi làhenee.