lauantai 27. joulukuuta 2014

Joulukuu kalenterin takana

Meidän joulukuu ei ole ollut aivan niin piparintuoksuinen kuin joulukalenteri on antanut ymmärtää. Jouluaattoon asti riitti stressiä, ja kun aattona kaikki ongelmapalaset loksahtivat paikoilleen, saatettiin huokaista helpotuksesta.

Ensimmäinen murheenkryyni oli yllättäen auto. Meidän vanha rakas Micra meni katsastuksesta läpi (tosin vähän joutui fiksaamaan), mutta melkein heti perään auton akku ei enää ladannutkaan. Italiassa jo auton omistajanmuutoksesta joutuu pulittamaan useamman satasen, joten vaikka meillä olikin säästössä rahaa, ei omistajanmuutoksen jälkeen itse autoon kovin paljoa jäänyt. Kävi kuitenkin tuuri, sillä meidän autokorjaaja tiesi vanhainkotiin muuttaneelta mieheltä jääneen Punton, vanhahan tuokin on, mutta kilometrejä ei juurikaan. Autolle tietysti piti saada vakuutus. Vanha Micra piti romuttaa ennen vakuutuksen siirtämistä uuteen autoon. Matkalle meiltä romuttamolle varattiin täyteen ladattu ekstra-akku autoon, joka jouduttiinkin matkalla vaihtamaan.

Kun auton osalta saatiin huokaista, ilmoitti tallin omistaja, ettei meidän hevosille ole enää tallissa tilaa. Kyseltiin ympäriinsä, tietäisikö joku tyhjää tallia tai edes katosta, mihin hevoset voisi talven yli saada. Uudella talolla meillä on hevosille pelto, ja tarkoitus muuttaa ne sinne keväällä. Käytiin naapurilta kysymässä sopiiko heille, jos ei mitään muuta löydy, että hevoset muuttavat sinne. Naapuri totesi että talo on edelleen osittamatta ja kolmen serkuksen omistuksessa (naapuri yksi heistä), ja olisi parempi, jos odotetaan ositukseen asti. Hätäinen puhelu vuokranantajalle selvitti asiaa: voidaan kyllä muuttaa ja tehdä ihan mitä tahansa, onhan meillä sopimus jo tehtynä. Myöhemmin naapurillekin sopi, että hevoset muuttaisivat ja hetken päästä oli taas parempi, jos odotettaisiin... Onneksi meidän molempien entiseltä työpaikalta, läheiseltä agriturismolta, kuului ilouutisia ja hevosille löytyi tallipaikka.

Jouluaattona käytiinkin tuolla agriturismolla lounaalla, heillä on perinteenä järjestää tutuille ja ystäville joululounas ennen varsinaista joulun viettoa. Oli ihanaa tavata tuttuja ja ystäviä ja vaihtaa kuulumisia, kokoontua ison pöydän ääreen syömään ja juttelemaan. Valitettavasti meillä oli vielä joulun ruokaostokset tekemättä ja halusin vierailla suomalaisen ystävän luona, joten jouduimme livistämään lounaalta heti mahat täytettyämme. Kun aattoiltana aloin väsäämään meille jouluillallista, uunin kanssa piti taistella yli tunti, ennen kuin se alkoi lämpiämään. Kun vihdoin yhdeksältä illalla saatiin kinkku, porkkanalaatikko ja muut lisukkeet pöytään, sai oikeasti huokaista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommentti: kehu, hauku, kiitä tai parjaa. Sana on vapaa!