torstai 27. marraskuuta 2014

#tbt Miten meistä tuli me?

Kuten viime viikon takaisinheitossa kerroin, vietin suunnilleen jokaisen vapaapäiväni hollantilaisen kanssa. Kesän 2010 aikana ystäväni Suomesta oli hetken ihmetilalla töissä. Hänen ansiostaan tutustuin kylän pizzeriassa työskentelevään hollantilaiseen ja meistä tuli ystäviä. Alkuun meidän tapaamisilla oli aina sama kaava: hollantilainen haki minut keskiviikkoiltana töitteni päätyttyä, ajettiin baariin, nukuin koiran kanssa hollantilaisen sohvalla ja torstain podin krapulaa ennen paluuta tilalle.

 Normaali treffi-ilta: yksi kiipeilee patsaassa, toinen seisoo suihkulähteessä.
Kuvassa esiintyvä hattu voitettiin baarihenkilökuntaa vastaan käydystä vesisodasta
ja se on nykyisin käytössä häpeähattuna.


 Viikon mittaan juteltiin facebookin kautta, ja hollantilainen oli se, jolle kerroin kuinka paljon elämä tilalla toisinaan ahdisti. Pikkuhiljaa hollantilainen alkoi panostaa meidän tapaamisiin vähän enemmän. Perinteisen mäkkäriaterian sijaan sain kunnon aamiaisia kera tuoreiden voisarvien ja appelsiinimehun, hollantilainen vei minua joelle ja kerran jopa ratsastamaan! Syyskuussa -12 kävimme Suomessa, tosin silloin vielä ystävinä. Pian tuon reissun jälkeen hollantilainen tunnusti tunteensa, mikä tuli minulle hieman yllätyksenä. Jatkoimme kerran viikossa tapailuja entiseen tapaan ja keskustelut facebookissa lisääntyivät. Jossain vaiheessa en enää halunnut palata tilalle torstaisin. Nautin aina vain enemmän hetkistä, jotka vietin hollantilaisen kanssa. Pian tajusin myös ikävöiväni toisen seuraa viikon mittaan.

Oli hollantilaiselta paras peliliike viedä heppatyttö ratsastamaan!

Syksyllä -12 hollantilaisella oli ystäviä käymässä, ja vietimme iltaa heidän kanssaan. Silloin päätös syntyi: minä olen onnellisempi tässä ja nyt, en halunnut todellakaan palata takaisin tilalle töihin. Toki en pomoani aivan pulaan jättänyt: lupauduin olemaan töissä vielä hetken, että tilalleni löytyisi joku toinen. Kahdessa viikossa kolme henkilöä kävi työtä kokeilemassa, mutta yksikään ei jäänyt. Minä olin sopinut lähtöpäivän ja pidin siitä kiinni. Hollantilainen haki minut viimeisen kerran: nyt omaisuuteni oli pakattuna kolmeen matkalaukkuun. Meidän kylän pormestari näki minut kantamassa laukkuja sisälle ja toi myöhemmin pullon viiniä tervetulolahjaksi. Tiesin olevani kotona.

Lokakuussa -12 hollantilaisen ex-pomon tyttären häissä.
Ex-pomo oli sanonut jo ensimmäisen kerran minut nähtyään, 
että siinä olisi sulle hyvä tyttöystävä ja olikin kovin iloinen
nähdessään meidät häissä yhdessä.



2 kommenttia:

  1. Ihana tarina! :) Ootko tällä hetkellä töissä vai teetkö tallihommia ja (satunnaista?) rypäleenkeruuta ihan huvin vuoksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Oon viikonloppuisin agriturismon keittiössä töissä ja sitten kauden mukaan viinitarhalla ja kasvimaalla. Tallihommiksi heiluttelen talikkoa noille meidän kahdelle hevoselle.

      Poista

Jätä kommentti: kehu, hauku, kiitä tai parjaa. Sana on vapaa!