lauantai 1. marraskuuta 2014

Sisäinen lumiraja

Lokakuun alussa blondin sisällä taisteleva suomalainen halusi ylleen villapaidan, pipon ja kaulahuivin. Olihan jo lokakuu. Blondi pukeutui sisäisen suomalaisen toiveiden mukaisesti ja paahtui pihalle hetkessä. Olihan auringossa vielä lämmintä hyvinkin yli 20 astetta. Sittemmin sisäinen suomalainen on suostunut yhteistyöhön, ja pukeutuminen päätetään aamuisin lämpömittarin perusteella.

Sisäinen suomalainen odottaa myös aamuisin pakkasta. Onhan nyt jo marraskuu. Kylmä, lunta lupaava marraskuu. Vaan kun ei sitä lunta tule marraskuussa. Joulukuussa saattaa jonkun hiutaleen nähdä, ennemmin tammi-helmikuussa ja silloinkin lumiriemu kestää päivän taikka kolme. Jokaisena Italian vuotena olen kuitenkin uskollisesti tehnyt lumienkelin, ihan siitä ilosta, että sitä lunta sen yhden päivän on.

Iltaisin, kun on pimeää ja istuu sisällä lämpimässä, höyryävä teekuppi kädessään, unohtuu että nyt ollaan Italiassa. Toisinaan vilkaisen ulos ja petyn aidosti, kun ulkona ei olekaan lunta. Sisällä kotona ja blondin päässä kun on juuri sellainen hetki, että ulkona leijailee hiljalleen kirpeän pakkasillan lumihiutaleita, toinen toisensa perässä kevyesti maahan leijaillen. Jään tuijottamaan ikkunasta avautuvaa mustaa maisemaa ja havahdun, kun ikkunan ohi lentää lepakko.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommentti: kehu, hauku, kiitä tai parjaa. Sana on vapaa!