tiistai 25. marraskuuta 2014

Aamun torkut

Illan virkku, aamun torkku.

Minä olen meidän porukan ainoa aamupersoona. Nyt, kun hevoset ovat taas tallissaan, nautin huomattavasti, kun aamulla on oikea syy herätä kuudelta. Hollantilainen puolestaan nukkuisi mielellään ihan vähän vielä, edes kahdeksaan. Iltapäivällä hollantilainen haikailee riposon mittaisia päiväunia, minä touhuan omiani, kun valoakin vielä riittää. Illalla puolestaan yhdentoista aikaan torkahtelen sohvalle, hollantilainen jatkaisi television katselua hyvinkin puolenyön yli.


Meidän koirat on samaa kastia hollantilaisen kanssa. Pienempi nukkuu makuuhuoneessa ja nousee kyllä aamuisin samaan aikaan minun kanssani. Samalla sekunnilla, kun astun keittiöön, koira katoaa - useimmiten sänkyyn - jatkamaan uniaan. Isompi nukkuu yläkerrassa sohvalla ja kuullessaan minut keittiössä, siirtyy omalle paikalleen - tietää mokoma, ettei aamurapsutuksia heru jos löydän sen sohvalta. Koirat nukkuvat kaikessa rauhassa aamuisin sen aikaa, kun me juodaan kahvit ja teet. Vasta kun vaihdan ulkovaatteita, koirat heräävät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommentti: kehu, hauku, kiitä tai parjaa. Sana on vapaa!