lauantai 5. heinäkuuta 2014

Sunny side up

Kesäkuu kääntyi heinäkuuksi ja blogin on vallannut hiljaisuus. Viinitarhoilla ahertaminen jäi, hollantilainen vietti tällä viikolla pari päivää maalaushommissa, itse istuin kaverin puutarhassa kutomassa. Arki rullaa omalla vapaalla painollaan, eikä oikein mitään kirjoittamisen arvoista tapahdu.

Tänään olisi voinut nukkua pitkään, mutta hollantilainen meni sopimaan tapaamisen naapurin kanssa jo kahdeksaksi aamulla. Kannatti nousta, sovittiin ostavamme naapurilta heinää ja se oli jo tänään käynyt kippaamassa kuorman Junnun laitumen lähistölle. Heinäkaupoilta kotiuduttuamme muistui mieleen jääkaapissa odotellut paketti pekonia, jatkettiin aamua siis pekonimuna-aamiaisella.

Häränsilmähän on englanniksi 'sunny side up', huomattavasti
herkullisemman kuuloinen. Jälkkäriksi naapurin ihania persikoita.

Tuhdin aamiaisen jälkeen huomasin facebookista, että lähikylällä järjestetään vanhanajan markkinat. Käytiin lauantaiajelulla, markkinat tosin tuotti (taas) pienen pettymyksen. Myynnissä oli muutaman paikallisen tilan tuotteita: salamia, leipää, hunajaa ja viiniä lähinnä. Kotiin päin ajellessa silmiin sattui käytetyn tavaran kauppa, johon oli pakko pysähtyä. Rakastan noita puljuja: liike on lattiasta kattoon täynnä tavaraa ja kaikki on myynnissä. Pitäisi enää löytää se isompi talo, niin voisi joskus jotain ostaakin. Hollantilainen bongasi vanhan synnintunnustuskopin ja suunnitteli laittavansa vessan sinne. Itse ihastuin vanhaan matkalaukkuun, jossa oli sisällä laatikoita ja ripustustilaa vaatteille.
Kaikki kuvasta löytyvä on myytävänä.

Iltapäivällä käytiin Junnun luona. Junnulla on ollut taas vähän huonompi vaihe ja meidän tuttava kävi sen pistämässä ruotuun torstaina. Nyt Junnu saa taas joksikin aikaa palata alkeiden opetteluun, eli siihen miten hevosen kuuluu käyttäytyä. Mahtava pikkuheppahan se on, testaa vain rajojaan niin kuin jokainen teini-ikäinen. Maanantaina meidän on tarkoitus käydä katsomassa myynnissä olevaa hevosta, jospa saataisiin Junnulle tyttöystävä.
Tänä iltana meidän omalla kylällä vietetään keskiaikaista iltaa. Tosin ainoa keskiaikaan vielä viittaava asia tuossa iltamassa taitaa olla pääruoka: kokonaisena paistettu vasikka. Ennen illallista on myös paikallisia tuotteita myynnissä, mutta meidän piipahtaessa paikalla ei yhtäkään myyjää vielä näkynyt. Vasikka oli tulilla, on ollut jo eilisillasta asti ja kylän miehet ovat sitä vahdanneet ja pitäneet tulta yllä. Seuraavaa yhteistä iltamaa onkin suunniteltu tämän kuun loppuun, nyt monikulttuuri-teemalla. Kylältä kun löytyy suomalainen, hollantilaisia, belgialaisia, saksalainen ja romanialaisia. Suunnittelin tekeväni iltaa varten karjalanpiirakoita, nyt pitäisi vaan tehdä koeversio kun en mokomia ole koskaan aiemmin itse tehnyt. Muitakin suomalaisia syötäviä saa ehdottaa, raaka-ainevalikoima vain on rajoitettu, eli esimerkiksi poron voi unohtaa heti alkuun.

 Lauantai-illan päätähti ja menu.

4 kommenttia:

  1. Suomalaisista tarjottavista tuli heli mieleeni voileipäkakku :-) Onhan se hyvin hyvin perinteinen juhlatarjottava Suomessa. Olen sitä Italiassa kerran tehnyt järjestämiini "Suomi-juhliin". Kakku herätti kyllä aluksi erittäin suurta hämmennystä. Suolainen kakku, jossa on leipää??????? Vaan lopuksi se kyllä maistui hyvin kaikille. Raaka-aineitakin löytyy Italiasta. Vaan sitä en tiedä, miten on säilyvyys, jos kaikki syötävät ovat ulkoilmassa. Tarvitsisi seurakseen varmaan ainakin kylmäkalleja. Vaan onkohan niitäkään Italiassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voileipäkakkukin voisi olla hyvä idea. Kylmäkalleja löytyy kyllä, mietitään kunhan selviää vähän enemmän miten koko juhla edes toteutetaan.

      Poista
  2. Itse oon tarkoillut karjalanpiirakoita munavoilla ja ne oli tosi tykättyjä (munavoissa pitää olla oikeaa voita, paljon munia ja varmasti riittävästi suolaa) :-) lisäksi tekisin korvapuusteja! (Italiasta en oo löytänyt kuin kokonaisia kardemummia, niitä on morttelilla "hauskaa" jauhaa..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyyne, missä sä oot piilotellut?? :D
      Ajattelin myös että karjalanpiirakat voisi upota hyvin. Ja pulla, sitä oon joskus tarjoillutkin. Mun pullilla on vaan taipus kasvaa turhan suuriksi, pitää opetella tekemään vähän maltillisemman kokoisia. Mulla on onneksi varastossa jauhettua kardemummaa paljonkin.

      Poista

Jätä kommentti: kehu, hauku, kiitä tai parjaa. Sana on vapaa!