keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Keskiverto keskiviikko

Aloitin päiväni kuudelta kaurapuurolla, magnesiumilla höystetyllä vedellä ja kupillisella kaurapuuroa. Suuntasin koirien kanssa kasvimaalle, edessä oli salottisipulien kerääminen. Hollantilainen jäi kotiin sairastamaan, sille on iskenyt vatsaflunssa. Tänään onneksi saatiin käytyä apteekissa hakemassa troppia, ja on tuo jo saanut jotain syötyäkin - parempaan päin siis.

 Töihin en lähde ilman puuroa, samoin magnesium kuuluu
kesäajan vakioaamuun.

 Turha meidän on omaa kasvimaata laitta, kun täältäkin
saa kerätä mitä haluaa. Lisäksi naapuri kantaa ihan kotiovelle asti
hedelmiä ja vihanneksia kauden mukaan.

 Sipuli poikineen ja ihan itte keräsin.

Kasvimaalta suuntasin kiireellä hevosia moikkaamaan. Oli tarkoituksena pullottaa viiniäkin tälle päivää, mutta yllättäen homma siirtyi huomiselle. Mun nelijalkaiset pojat voivat mainiosti, olen iloinen että ne tulevat hyvin toimeen. Futuro tuntui alkuun viihtyvän ainoastaan portin lähistöllä odottelemassa lisäheinää, mutta ripoteltiin heiniä vähän sinne ja tänne laitumella ja tänään iltapäivällä pojat olivatkin keskellä laidunta syömässä ruohoa.

 Hyvät kaverit niistä vielä tulee.

 Hevosilla on oma omenapuu, satoakin näyttäisi tulevan ihan kivasti.

Huomasin kylän läpi kävellessä jonkun tuoneen roskisten luo pinon isojen viinipullojen (50 litran) päällä käytettäviä koreja. Nappasin heti yhden mukaani, olen etsinyt jonkun aikaa jotain ratkaisua eri pussukoissa säilytetyille langoilleni. Iltapäivällä tuttava oli juuri viemässä viimeistä, aamulla noita kuitenkin oli vielä seitsemän jäljellä. Kannattaa pitää silmät auki, koskaan ei tiedä mitä eteen sattuu!

Pohjalla on vähän kankaita, ei mulla ihan noin paljon lankoja (vielä) ole...

Loppuillan rentoudun sohvalla sukkaa kutoen, sen verran mitä ukkosta pelkäävä nyt voi ukkosen pauhatessa rentoutua. Huomenna toivon mukaan sade taukoaa, saadaan viini pulloon ja hollantilainenkin ehkä olisi paremmassa voinnissa. Mukavaa loppuviikkoa teille!

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Katse tulevaisuuteen

Uusi nelijalkainen perjeenjäsen on nyt saatu laitumelle Pikkumustan kanssa. Italialaiseen tapaan tämäkään ei mennyt ihan niin kuin piti. Oltiin sovittu hevosauton kuskin kanssa tapaaminen yhdeksältä ja puoli yhdeksän jälkeen oltiin lähibaarilla aamukahvin kimpussa, kun kuski soittaa. Heinätyöt on venynyt, ei hän nyt ehdi, kävisikö iltapäivällä? Soitto hevosen omistajalle, onneksi heille sopi iltapäivä ja uudet tärskyt oli sovittu.

Uusin tulokas Futuro (tulevaisuus) asteli hevosauton kyytiin niin kuin vanhan konkarin kuuluukin, matkusti rauhassa ja perille päästyään oli minuutin tuijottelun jälkeen ruohotupsun kimpussa. Laitumelle laskettiin pojat heti yhteen, Junnu tervehti uutta tulokasta ilahtuneella hörinällä. Yhden nuuhkaisun jälkeen pojat siirtyivät juoksentelemaan laitumelle, piehtaroivat ja rauhoittuvat sitten samalle heinäkasalle syömään.





perjantai 18. heinäkuuta 2014

Jotain uutta

Tiedättekö sen tuntee, kun onnistuu löytämään oikein hyvin istuvan vaatteen? Ajan kanssa tästä vaatteesta tulee se suosituin, ja käytössä se mukautuu käyttäjälleen vielä enemmän, istuen loppujen lopuksi kuin toinen iho. Minulle kävi näin vanhojen ratsastushousujen kanssa. Housut on ostettu yli kymmenen (lähes viisitoista?) vuotta sitten Prismasta, ne ovat kulkeneet Suomesta Kreetalle, takaisin Suomeen ja vielä Italiaan. Oikean polven yli kulkee kiireellä paikattu, oliivipuusta hankittu repeämä. Toki vuosien varrelle on mahtunut muitakin housuja, mutta yhdetkään eivät ole päätyneet niin ahkeraan käyttöön kuin nämä. Aina jostain kohtaa painaa, hiertää, kiertää tai muuten vain tuntuu oudolta.

Vaatteen käyttöikä ei kuitenkaan ole loputon. Ihmeen kaupalla näinkin kauan nuo housut ovat kestäneet. Nyt alkaa takamuksen kohta olla niin kulunut, että päivä paistaa läpi, kangas on paikoin rispaantunut ja uusia reikiä ilmestyy kerran viikossa. Oli aika etsiä korvaaja näille loistavasti palvelleille housuille.

 Hieman käytössä kuluneet, vaan en heitä pois! 
Varahousuina nämä menee vielä ainakin toiset 10 vuotta...

Uudet, toivottavasti yhtä mahtavat. 
Ei varmasti kestä kymmentä vuotta.

DHL:n lähetti ei ollut kovin innokas tulemaan meille perjantai-iltapäiväänsä tuhlaamaan. Näin toki aamulla seurantapalvelun kautta, että paketti on lähetin matkassa, ja yrittihän tuo soittaakin. Puhelin hälytti vain hetkisen, luuli mokoma pääsevänsä helpolla. Soitinkin tyypille takaisin ja tein selväksi, että olen kotona ihan kooo-ko päivän, vähän takkuillen lähetti selvitteli kun hän on vielä niin kaukana ja mitenhän sinne teille edes ajetaan. Meni reilu vartti, kun DHL:n auto oli ovella, mokoma lusmu!
Huomenna luvassa jotain jännää, meille saapuu vihdoin uusi hevonen! Pahoittelut kaikille fb-ystävilleni, jotka saattoivat jo luulla että meille tulisi vauva. Meille nelijalkaiset ovat yhtälailla perheenjäseniä.


tiistai 15. heinäkuuta 2014

Tykkään itsestäni

Tuijottelin kynsiäni aamulla teenjuonnin lomassa. Facebookissa parikin kaveria oli jakanut videon otsikolla 'hän kyllästyi photoshoppaamiseen ja teki tämän'. Yleensä, kun useampi kaveri jakaa saman videon, mielenkiinto herää. Siinä mullanjämiä kynsien alta kaivellessa laitoin videon pyörimään.

Kyseessä on siis Colbie Caillatin kappale Try, jonka tarkoituksena on herätellä naisia kauneusihanteiden pauloista. Aina ei tarvitse yrittää miellyttää muita, tärkeintä kun on itse pitää itsestään.

Oma meikkipussini on jo pitkään lähinnä pölyttynyt kylpyhuoneessa. Normaalina arkipäivänä en siihen edes vilkaise. Peiliin vilkaistessa tykkään kuitenkin itsestäni. Ulkona vietetty aika on saanut kasvoille terveen päivettyneen värin. Blondina olen jo aikoja sitten myöntynyt siihen, ettei minulla ole näyttäviä kulmakarvoja tai ripsiä. Jokunen vuosi sitten saunoin kummityttöni kanssa, kun hän yllättäen kysyi miksei minulla ole kulmakarvoja. On minulla, ne vain eivät näytä samalta kuin tummatukkaisen kummitytön kulmakarvat.

Nuorempana ulos lähtiessä ulkokuoren huolitteluun tuhraantui aikaa, joskus jopa tuntikaupalla. Nyt riittää parin minuutin hiusten selvittäminen ja ripsivärin sipaiseminen. Minä pidän itsestäni näin. Miksi minun pitäisi yrittää näyttää samalta kuin miljoonat muut naiset, samalta kuin muotitalojen mallit, samalta kuin punaisen maton tähdet? Juuri näin minä olen minä, ja minun on hyvä ollä näin. En halua yrittää olla mitään muuta, jos en enää tunne itseäni.

12 tuntisen työpäivän ja pikaisen suihkun jälkeen -
olen onnellinen näin.

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Ei pöllömpää

Uusien lankojen ja jalkapalloleskeilyn myötä sukankutomisintoni on herännyt taas henkiin. Uudet mallit ja (ainakin omaa silmää) miellyttävät värit houkuttelevat neulomaan, ja puikot ovat kilisseet taas joka ilta.

 Ensimmäisenä oli pakko kokeilla perussukat, 
että näki tuon langan värityksen kokonaisena. 
Ihan kivat sateenkaarisukat.

 Ensimmäiset piirakka-sukat. En oikein tiedä, tykkäänkö tuosta mallista vai en.
Hollantilaista huvitti, kun kerroin kyseisen sukkamallin nimen. 
Osaako kukaan kertoa mistä sukka on saanut nimensä?

 Pöllösukat on pitänyt tehdä jo pitkään. Nämä lähtivät rakkaalle ystävälle
Suomeen kouluaikaisen kirjevihon ja suklaan kanssa.

Ohjeen mukaan pöllöille tulisi silmiksi helmet, mutta en löytänyt vielä sopivia.
Sukat saavatkin muistuttaa ystävääni tekijästään, joka pöllöllä kun on hieman erilaiset
ja eri suuntiin harittavat silmät.

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Sunny side up

Kesäkuu kääntyi heinäkuuksi ja blogin on vallannut hiljaisuus. Viinitarhoilla ahertaminen jäi, hollantilainen vietti tällä viikolla pari päivää maalaushommissa, itse istuin kaverin puutarhassa kutomassa. Arki rullaa omalla vapaalla painollaan, eikä oikein mitään kirjoittamisen arvoista tapahdu.

Tänään olisi voinut nukkua pitkään, mutta hollantilainen meni sopimaan tapaamisen naapurin kanssa jo kahdeksaksi aamulla. Kannatti nousta, sovittiin ostavamme naapurilta heinää ja se oli jo tänään käynyt kippaamassa kuorman Junnun laitumen lähistölle. Heinäkaupoilta kotiuduttuamme muistui mieleen jääkaapissa odotellut paketti pekonia, jatkettiin aamua siis pekonimuna-aamiaisella.

Häränsilmähän on englanniksi 'sunny side up', huomattavasti
herkullisemman kuuloinen. Jälkkäriksi naapurin ihania persikoita.

Tuhdin aamiaisen jälkeen huomasin facebookista, että lähikylällä järjestetään vanhanajan markkinat. Käytiin lauantaiajelulla, markkinat tosin tuotti (taas) pienen pettymyksen. Myynnissä oli muutaman paikallisen tilan tuotteita: salamia, leipää, hunajaa ja viiniä lähinnä. Kotiin päin ajellessa silmiin sattui käytetyn tavaran kauppa, johon oli pakko pysähtyä. Rakastan noita puljuja: liike on lattiasta kattoon täynnä tavaraa ja kaikki on myynnissä. Pitäisi enää löytää se isompi talo, niin voisi joskus jotain ostaakin. Hollantilainen bongasi vanhan synnintunnustuskopin ja suunnitteli laittavansa vessan sinne. Itse ihastuin vanhaan matkalaukkuun, jossa oli sisällä laatikoita ja ripustustilaa vaatteille.
Kaikki kuvasta löytyvä on myytävänä.

Iltapäivällä käytiin Junnun luona. Junnulla on ollut taas vähän huonompi vaihe ja meidän tuttava kävi sen pistämässä ruotuun torstaina. Nyt Junnu saa taas joksikin aikaa palata alkeiden opetteluun, eli siihen miten hevosen kuuluu käyttäytyä. Mahtava pikkuheppahan se on, testaa vain rajojaan niin kuin jokainen teini-ikäinen. Maanantaina meidän on tarkoitus käydä katsomassa myynnissä olevaa hevosta, jospa saataisiin Junnulle tyttöystävä.
Tänä iltana meidän omalla kylällä vietetään keskiaikaista iltaa. Tosin ainoa keskiaikaan vielä viittaava asia tuossa iltamassa taitaa olla pääruoka: kokonaisena paistettu vasikka. Ennen illallista on myös paikallisia tuotteita myynnissä, mutta meidän piipahtaessa paikalla ei yhtäkään myyjää vielä näkynyt. Vasikka oli tulilla, on ollut jo eilisillasta asti ja kylän miehet ovat sitä vahdanneet ja pitäneet tulta yllä. Seuraavaa yhteistä iltamaa onkin suunniteltu tämän kuun loppuun, nyt monikulttuuri-teemalla. Kylältä kun löytyy suomalainen, hollantilaisia, belgialaisia, saksalainen ja romanialaisia. Suunnittelin tekeväni iltaa varten karjalanpiirakoita, nyt pitäisi vaan tehdä koeversio kun en mokomia ole koskaan aiemmin itse tehnyt. Muitakin suomalaisia syötäviä saa ehdottaa, raaka-ainevalikoima vain on rajoitettu, eli esimerkiksi poron voi unohtaa heti alkuun.

 Lauantai-illan päätähti ja menu.