maanantai 2. kesäkuuta 2014

Pikkumusta seikkailee

Eiliseen asti olen ollut äärettömän iloinen ja kiitollinen, että minulla on hevonen, joka pysyy tarhassaan vaikka langassa ei kulje sähkö ja paikoin lanka on kovin matalalla. Eilen tallille mennessä meitä vastaan tuli nuorisojoukko skoottereillaan, olivat ilmeisesti olleet kalassa Junnun tarhan viereisellä järvellä. Tarhasta löytyikin kovin mutainen hevonen ja pätkä tarha aitaa oli maassa. Ilmeisesti joku on saanut tuon kahden euron kolikkoa suurempia vesistöjä pelkäävän hevosen sinne järveen ja aitakin oli kaatunut hiljattain, kun hevonen ei ollut vielä sitä huomannut.


Tänään Junnu jäi taas normaaliin tapaansa tarhaansa, mutta illalla tallille tullessa tuttu hirnunta kuuluikin tallista. Junnu oli jostain kohtaa poistunut tarhastaan - ei vielä käyty tarkastamassa aitoja - ja hetken kierreltyään palannut tallin pihapiiriin. Tallin työntekijä oli sen siitä napannut ja vienyt omaan talliinsa. En tiedä onko se nyt keksinyt että aita on matala, siinä ei ole sähköä vai että järven sivulla ei ole aitaa laisinkaan. Onneksi tallilla nyt kuitenkin oli joku sitä pyydystämässä, tiedä mihin se muuten olisi harhaillut.


Käytiin myös Junnun tulevassa kesäparatiisissa tänään ajatuksena siistiä pensaikkoa laitumen reunoilta aidan tieltä. Reilussa tunnissa saatiin ahkeroitua sopiva kulkuaukko pellolle ja jätettiin leikki kesken. Pyydettiin meidän tuttavaa käymään laitumen reunat läpi traktorin kanssa, sen verran piikikästä ja tiheää pusikkoa siellä on. Harmi vaan että tämä tuttava ehtii laitumen kimppuun vasta aikaisintaan ensi viikolla, Junnu joutuu vielä hetken odottamaan paratiisiinsa pääsyä. Toisaalta, eipä me sitä hartiavoimin oltaisi saatu yhtään nopeammin valmiiksi... Hyvää kannattaa odottaa, eikö niin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommentti: kehu, hauku, kiitä tai parjaa. Sana on vapaa!