maanantai 21. huhtikuuta 2014

Tervetuloa meille

Kulutin tänään lähes viisi tuntia siivoamiseen. Kolusin koko talon katosta lattiaan. Kun koti on kerrankin hetken siisti, päätin vilauttaa teille missä me oikein asutaan. Kuvat kertoo totuuden, mitään ei ole aseteltu eikä piiloteltu. Hetken aikaa meillä näyttää tältä, huomenna taas koirankarvat, kurajäljet ja paikkaansa etsivät tavarat valtaavat talon. Tervetuloa kierrokselle!


 Varastin Lainasin ulkokuvan googlelta, kun muistin että kyseisestä palvelusta löytyy kuva meidän talosta kukkineen kaikkineen. Eipä löytynytkään, kuva on remonttiajalta, ikkunatkin puuttuu. Meidän on siis tuo palanen vasemmalla, noiden kahden rännin väli. Tuo penkki tulee kunnan toimesta joka kesä ja kylän mummot kokoontuu siihen juoruamaan, suoraan keittiön ikkunan alle. Tällä hetkellä penkki on hieman etäämmällä kadun varressa, mutta veikkaan että siirtyy viimeistään meidän seinänaapurin palatessa kesäasuntoonsa takaisin omalle paikalleen.

Edit. Hollantilainen tiesi kertoa, että tuo mun hinkuma kukkakuva on jo ollutkin blogissa, joten pitihän sekin kaivaa. Nätimmän näköinenhän tämä kukitettuna on.




Alakerrasta löytyy makuuhuone. Pieni, ei säilytystilaa, ei tilaa kaapeille. Haaveissa olisi saada ullakko remontoitua makuuhuoneeksi, mutta hiljaahan hyvä tulee? Oikealle jää kylpyhuone/vessa, mutta en sitä kuvaillut kun se on vain sellainen pikkainen koppi. Pönttöjä varmaan näkee muuallakin.


Keittiö ulko-ovelta kuvattuna. Ei turhaa tilaa täälläkään. Haluaisin tuonne rappusten alle jonkun hyllyn ja hollantilainen lupaili että voitaisiin hankkiutua eroon tuosta takasta, sillä kun ei juuri käyttöä ole, ja tehdä sen taakse jäävään tilaan hyllyt, sekä jatkaa keittiön tasoa uunin jälkeen. Kevään aikana koko talon sisusta kaipaa maalausta, ja rappujen alle haaveilen palasen poltettua oranssia.


Sama tila portailta ovelle. Meillä ei tosiaankaan ole eteistä, ulko-ovi on juuri siinä tiessä kiinni. Ärsyttäähän se, kun kaikki kura kantautuu varmasti sisälle, itseasiassa pari yötä sitten sadevesikin oli oven alta valunut sisään. Katon puhdistamiseen hollantilainen käytti reilun kaksi viikkoa, koko katto kun oli kuorrutettu samalla kalkkimaalilla kuin seinätkin. Reilun vuosisadan kalkkikerrosten alta paljastui kaunis puinen katto, joka saa olla tuollaisenaan.


Yläkertaan luukusta kivuttuaan pääsee meidän "toimistoon". Siivoilun vimmassa pyöräytin pöydänkin ympäri, mutta ei miellyttänyt ja nyt pöytä onkin jo takaisin pituussuunnassa. Kaikki meidän taulut on hollantilaisen ystävien maalaamia, makuuhuoneen iso taulu on oma suosikkini, mutta se ei kehyksineen mahdu mihinkään muualle talossa.


Yläkerran toisella puolella on meidän viihdekeskus. Isompi koira loukkasi tassunsa eilen, joten on porraskiellossa pari päivää - nuo portaat kun ei ole ihmisellekään helpot kulkea, parempi että koira on varmasti neljäjalkainen ennen kuin pääsee portaisiin. Nautin siis pari päivää lähes karvattomana säilyvästä sohvasta, luksusta!

Pienihän tämä on, mutta tykkään. Talon ikä näkyy ja niin sen kuuluukin. Toisina päivinä moni puute ärsyttää, mutta on tämä silti rakas koti.


3 kommenttia:

  1. Tosi ihanaa kurkistaa boheemiin kotiinne! Kiitos kierroksesta. Mieleen jäi erityisesti tuo upea lattia (vaan taitaa olla epäkäytännöllinen? Onko se suora? -Espanjassa ei ainakaan olisi...) ja sitten tykkään noista kaikista tauluista. Mieletön värimaailma, haluaisin kaikki! :) (sulla on hyvä maku heh)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lattia on epäkäytännöllinen ja vino, mutta pois en vaihtaisi. Meillä on sellaista hoitoainetta lattialle, joka hieman värjää ja jättää suojaavan kalvon, kerran viikossa sienen kanssa konttaan lattiat läpi...
      Taulut on tosiaan hollantilaisen hankintoja, mutta tykkään itsekin niistä. Meillä menee maut yksiin onneksi.

      Poista
  2. Hei sulle olisi haaste täällä jos vaikka innostut osallistumaan:
    http://matkantekijana.blogspot.fi/2014/04/terracottaa-zorroa-ja-norsuja.html

    VastaaPoista

Jätä kommentti: kehu, hauku, kiitä tai parjaa. Sana on vapaa!