maanantai 14. huhtikuuta 2014

Kässäkerho ulkoistettu

Jo viime viikolla useampi aamupäivä vierähti ystävän puutarhassa. Kun meillä ei sitä omaa pihaa ole, lainataan me hollantilaisen ystävän puutarhaa aina hänen ollessaan Hollannissa. Koiratkin tykkäävät katsella kylän menoa ja jahtaavat ötököitä ja liskoja. Hollantilainen ottaa pihassa istumisen ihan rentoilun kannalta, mutta itse kannan sinnikkäästi sukantekeleitä mukanani. En ole koskaan oikein osannut vain olla paikoillani, esimerkiksi rannalla vain auringon ottaminen maaten ei minulta onnistu. Jotain pientä pihalla puuhaillessa viihdynkin sitten mainiosti.

Blondin puuhapussi - viihtyvyys on taattu.

Tulevalle kesälle asetin myös tavoitteen: ei enää sukista jääneitä rusketusrajoja. Ensimmäisenä Italian kesänäni en oikeastaan edes ruskettunut, kuten en koskaan aiemmin Suomessakaan. Toisena kesänä väri alkoi tarttua, mutta tein koko kesän töitä ulkona. Muistoksi jäi järkyttävän rumat varrettomista sukista syntyneet rusketusrajat: siis valkoinen jalkaterä ja muuten päivettyneet jalat, huh. Viime kesänä unohdin koko sukkarajaepisodin, käytin sukkia toisinaan, paljasjalkailin väliin, mutta raja pysyi sitkeästi. Tänä vuonna taistelen vastaan! Jotenkin ristiriitainen olo neuloa villasukkia teepaitasillaan auringossa jalat paljaina. 
Eilen kävin ihan itsekseni ratsastamassa Juniorin. Juniorin kanssahan edetiin ensin hollantilaisen seuraamiseen ja pikkuhiljaa me ollaan käyty ihan kaksin reippailemassa aina vähän pidemmällä tallista. Eilen oli kuitenkin ensimmäinen kerta ihan kokonaan kaksistaan, hollantilainen oli vielä töissä kun lähdin tallille. Vajaa 1,5 tuntia kulutettiin retkeilyyn ja hienostihan se meni! Pari kertaa Juniori ehdotti että riittäisi jo, mutta saatiin minun valitsema lenkki kierrettyä ja käytiin kotiovella hollantilaista moikkaamassa. Seuraava askel meillä olisi veden sietäminen. Junnu kiertää kaikki pienimmätkin vesilammikot ja jo kostea maa saa sen varomaan hukkumista, puhumattakaan vesiletkun läheisyydestä. Eilisellä reissulla jouduttiin ylittämään mennen tullen pieni puro, talutin hevosen siitä yli ja tulihan se perässä: varmuuden vuoksi reilun metrin loikalla ettei vaan varpaat kastu. Lenkin jälkeen sain kuitenkin pestä sen sienellä, ei se aivan toivoton tapaus ole.

Kotia kohti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommentti: kehu, hauku, kiitä tai parjaa. Sana on vapaa!