sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Samaa rataa

Kirjoitusinto on painunut suvantovaiheeseen. Ei täällä ole tapahtunut mitään - taaskaan. Omat arkipäivät tuntuvat niin tutuilta, ettei niistä jaksa kirjoittaa.

Pikkukoira on ilmeisesti allerginen jollekin. Meidän hurtat on syöneet ihan hyvinvoivina marketin purkkiruokaa, mutta pienempi on alkanut kutisemaan ja pahasti. Reppana yrittää helpottaa oloaan hampailla jyystämällä, ihohan siinä menee rikki. Maanantaista alkaen ollaan kokattu koirille ihan itse. Saavat nyt riisiä tai perunaa kera lihan, kanan tai kalan. Maittavaa ja terveellistä kotiruokaa niillekin, tietääpä ainakin tarkkaan mitä ne syö. Tiiti on nyt ollut myös kauluri päässä, saa iho rauhoittua kun ei koira koko ajan sitä jyystä. Isompi järkyttyi uudesta ulkomuodosta, eikä ihan heti tajunnut, kuka sen muovitötterön sisällä on. Piti haukkua ja hyppiä ja kiertää - tyhmä mikä tyhmä.

Isomman tyhmyys todistettiin myös eräänä iltana tv:ta katsoessa. Televisiossa vingahti vinkulelu ja nanosekunnissa tuo pöljäke heräsi omalta paikaltaan kyttäämään missä vinkuu. Toki tästä piti repiä vielä vähän huumoria ja etsiä juutuupista vinkulelun ääni, sekaisinhan tuon sillä saa. Pitää vielä kokeilla, josko vinkulelulla saisi karkailemaan taipuvaisen kaverin pysymään matkassa mukana.

Täh, missä vinkuu?

Meidän hollantilaisen ystävän viinitarhalla ollaan lyöty päätä tolppaan. Ystävä itse lähti Hollantiin ja puhuttiin, että me laitetaan viinitarha kuntoon. Puheiden mukaan aika sama homma kuin toisella, jo tehdyllä viinitarhalla: huonot tolpat pois, tolppia vähän tukevammin maahan ja uusien rautalankojen virittäminen. Totuus oli hieman erilainen. Eihän niitä lahoja tolppia voi käyttää, katkeavat mokovat jo kosketuksesta. Hollantilainen sai luvan tilata uusia tolppia, kannettiin 50 tolppaa tarhalle ja ystävä päätti että ei kelpaa. Ne kun on käsiteltyä mäntyä, niistähän jää maahan jäämiä mikä ei sovi biologiselle viinille. Ystävä sitten tilasi sata parempaa tolppaa. Käsittelemätöntä kastanjaa, kyllä nyt umpeenkasvanut puolikuollut viinitarha kiittelee. Soitteli meille, koska tolpat toimitetaan, sanoi kyllä että voihan ne pakkauksissaan jättää siihen tien sivuunkin. Minkähänlaisissa pakkauksissa tuo ajatteli tolppien saapuvan?
Satuttiin meidän pormestarin kanssa juttelemaan näistä ystävän mieltymyksistä biologisen viinin valmistamisessa. Meidän kylällä kaikki tekevät biologista viiniä, myös pormestari, mutta tämä hollantilainen ystävä on aivan omaa luokkaansa. Pormestari kehoitti pitämään mölyt mahassa, hulluksihan nämä leimaavat ja puhkovat renkaat autosta, jos kuulevat.

Ensi viikolla luvassa lisää mukavaa touhuilua kyseisellä viinitarhalla. Alkaa olla jo kiire saada se kuntoon, ne elossa olevat viinit kun alkavat jo kasvaa. Viikon, kaksi vielä jos jaksaisi olla apuna, sen jälkeen keskityn johonkin aivan muuhun. Vaikka kutomaan sukkia.

2 kommenttia:

  1. Heh, kyllä koirat on hassulla tavalla sekopäitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on kyllä hauskoja. Jokaisella omat omituisuudet. :)

      Poista

Jätä kommentti: kehu, hauku, kiitä tai parjaa. Sana on vapaa!