perjantai 28. helmikuuta 2014

Onnellinen poni = onnellinen omistaja

Olin aika huolissani Juniorista, kun Seniori siirtyi taivaslaitumelle. Junnuhan ei yhtään osannut olla yksin, heti kun Seniori lähti tallista, alkoi huuto ja paniikki, joka loppui vasta Seniorin palattua. Yksin jäätyään Junnu tuttuun tapaan aloitti paniikkihuuto-repertuaarinsa: opinpa samalla, että se mahtuu heittämään kolme pukkia karsinassaan ennen seinän vastaantuloa. Ensimmäisenä yksinäisenä iltana Junnu oli jo rauhoittunut huomattavasti ja seuraavana aamuna ruoka ja vesikin maittoi jo tuttuun tapaan.


Ollaan tällä viikolla vietetty Junnun luona paljon aikaa. Ihan vain ihmetelty miten maailma makaa. Tuntuu, että tyyppi vain rauhoittuu rauhoittumistaan. Ulos mennessä pitää vähän huudella toisessa tallissa asuville hevosille, mutta muuten Junnu jaksaa myös keskittyä työntekoon. Eilen nähtiin ensimmäistä kertaa aasi, se oli järkytys pienelle hevoselle. Raukka jähmettyi paikoilleen kuuntelemaan aasin törinää, eikä suostunut enää kulkemaan ohi.


Junnun tallihan on vanha navetta, josta puolikas on meidän käytössä. Toisella puolella asustaa pari vasikkaa, jotka tulivat tänään syömään Junnun heiniä - välissä kun on vain iso ikkuna-aukko heinähäkkeineen. Eipä tuo Junnua haitannut, sulassa sovussa söivät nenät vastakkain.

Niin, puskaradio toimi taas kerran valoa nopeammin ja meille tarjottiin jo uutta hevosta. Nyt pitäisi löytää omistajalle sopiva aika, että päästäisiin tutustumaan. Saisi Junnukin heppakaverin samaan talliin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommentti: kehu, hauku, kiitä tai parjaa. Sana on vapaa!