torstai 6. helmikuuta 2014

Mun, sun, noiden

Meidän keittiössä on tänään riehunut kolmen kulttuurin myrsky. On mun lemppareita, on sun suosikkia ja vähän jotain hyvää noilta.

Aamupalaksi nautin kaurapuuroa - hyvin suomalaista, mutta hiutaleet tulivat taas Hollannista. Hollannista saapui ystävän mukana muutakin keittiöön, muunmuassa maapähkinävoita. Hollantilaiset lutraa leivälle tuota maapähkinävoita tai Nutellaa. Itse en ole Nutellasta koskaan pitänyt, joskus pienempänä tädin luona Saksassa sitä sai aamulla leivälle ja kai se ihan hyvää oli, kotona kun sitä ei ollut. Mutta maapähkinävoi, olen myyty! En muista aiemmin maistaneeni, ja nyt parina päivänä on lounaalla pitänyt tehdä leipä maapähkinävoilla. Sopivan suolaista, mutta en kyllä aamupalaksi söisi. Piti vielä heittää päälle ripaus hagelslagia, kun lapsetkin kuulema tekee niin.


Hollantilainen tykkää syödä leivän viipaleina, mutta itse kaipaan toisinaan sämpylää. Tein kompromissin ja leivoin molempia miellyttävää, muutaman sämpylän itselleni ja vuokaleivän tuolle toiselle. Taikinan sekaan reilu annos siemeniä ja hyvä tulee.


Illalliselle pomittiin jotain italialaista hyvää: lasagne. Meistä on muotoutunut huipputiimi lasagnen tekoon: hollantilainen hoitaa tuon tomaattikastikkeen, minä teen besciamellan ja koko komeus kootaan yhdessä, rakkaudella maustettuna. Rehellisesti meitä kehuen, en paljoa parempaa lasagnea ole maistanut.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommentti: kehu, hauku, kiitä tai parjaa. Sana on vapaa!