maanantai 27. tammikuuta 2014

Nyt se loppuu

Viime viikon mietiskelin ja valmistauduin. Kävin läpi kaikki hyvät puolet, mutta varauduin niihin huonoihinkin. Mietin, miten tsempata itseäni. Kävin asiaa läpi mielessäni kerta toisensa jälkeen ja päätös tuntui hyvältä.

Tänään, maanantaina 27. tammikuuta lopetan tupakoinnin.

Okei, eihän se nyt ihan noin mustavalkoisesti tule menemään. Lokakuun sairaalareissulla olin jo kuusi päivää kokonaan polttamatta, ja jostain määrittelemättömästä syystä jatkoin. Viime keväänä äidin vierraillessa meillä lyötiin kättä päälle että talven aikana loppuu - niin minun kuin hollantilaisenkin sauhuttelu. Okei, haalin itselleni ison pussillisen mandariineja, joita voisin mutustella tupakan sytyttämisen sijaan. Neulominenkin on ihan hyvä korvike, sukankutomiseen kun kunnolla uppoutuu, unohtaa ihan vahingossa tupakoida. Ajatuksissani tumppasin viimeisen tupakkani sunnuntai-iltana.

 Viimeinen.

Eihän tuossa tupakoinnissa mitään järkeä ole. Joskus täysi-ikäisyyden kynnyksellä se kuitenkin tuli aloitettua, ja typeränä päähänpinttymänä se on vain seurannut mukana. Mutta kun silloin nuorena ja epävarmana oli vain jotenkin  cool polttaa, ja olihan se sosiaalista toimintaa parhaimmillaan.

Ei tule ikävä.

Etenkin noita itsekäärittyjä sätkiä polttamalla sormet ovat kellastuneet. Hampaani ovat kaukana kauniin valkoisista. Yksiessä keuhkoista irtoaa paksua limaa, ja olihan sairaalasta saaduissa papereissakin mainintaa pienistä arpeumista keuhkoissa. Vaikka suuri ajatukseni oli lopettaa kuin seinään, ei se aivan tainnut onnistua. Tänään olen polttanut kaksi tupakkaa. Päänsärkyyn ennemmin, ei niinkään edes tehnyt mieli. Se on jo hurjan paljon vähemmän kuin normaalina päivänä. Fiilis on hyvä, kyllä tämä tästä.

2 kommenttia:

  1. Mahtava juttu, Iina!!!! Peukutan ja tsemppaan ihan kympillä =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos. Helppoa ei tule olemaan, mutta yritys on kova. :)

      Poista

Jätä kommentti: kehu, hauku, kiitä tai parjaa. Sana on vapaa!