perjantai 31. tammikuuta 2014

Hetken talvi

Koko eilisen päivän satoi lunta. Mulle sopii vallan mainiosti tällainen parin päivän talvi: kerralla sataa polveen ulottuvan kerroksen lunta, joka sitten viikon sisällä sulaa pois. Riittävästi lumen riemuista nauttimiseen, mutta ei liikaa, jotta kyllästyisi. Tänään aamulla pikkukoira ei enää tiennyt mihin mennä, sillä kun ei jalat riitä tuolla hangessa. Niinpä se päätyi kiertämään kehää naapurin puupinon luona, kun isomman kanssa jahdattiin lumipalloja.






Tupakkalakkoilu aiheuttaa melko ristiriitaisia tunteita. Juu, ei onnistunut lopettaminen kertaheitolla, mutta vähemmän olen polttanut. Eilen tuli poltettua ainoastaan kolme tupakkaa. Harmittaa, kun en vielä ole pystynyt lopettamaan, mutta toisaalta olen ihan ylpeä itsestäni, kolme tupakkaa päivässä on nimittäin minulle vähän. Kai tästä hyvä tulee, hiljalleen. Nälkä tuntuu olevan melkein koko ajan ja suklaa maistuu aivan liian hyvältä. Ei paljoa mandariini lohduta kun sitä tupakkaa oikeasti tekisi mieli. Pääasia kai, että itselläni on edelleen yritys päällä. En luovuta!

maanantai 27. tammikuuta 2014

Nyt se loppuu

Viime viikon mietiskelin ja valmistauduin. Kävin läpi kaikki hyvät puolet, mutta varauduin niihin huonoihinkin. Mietin, miten tsempata itseäni. Kävin asiaa läpi mielessäni kerta toisensa jälkeen ja päätös tuntui hyvältä.

Tänään, maanantaina 27. tammikuuta lopetan tupakoinnin.

Okei, eihän se nyt ihan noin mustavalkoisesti tule menemään. Lokakuun sairaalareissulla olin jo kuusi päivää kokonaan polttamatta, ja jostain määrittelemättömästä syystä jatkoin. Viime keväänä äidin vierraillessa meillä lyötiin kättä päälle että talven aikana loppuu - niin minun kuin hollantilaisenkin sauhuttelu. Okei, haalin itselleni ison pussillisen mandariineja, joita voisin mutustella tupakan sytyttämisen sijaan. Neulominenkin on ihan hyvä korvike, sukankutomiseen kun kunnolla uppoutuu, unohtaa ihan vahingossa tupakoida. Ajatuksissani tumppasin viimeisen tupakkani sunnuntai-iltana.

 Viimeinen.

Eihän tuossa tupakoinnissa mitään järkeä ole. Joskus täysi-ikäisyyden kynnyksellä se kuitenkin tuli aloitettua, ja typeränä päähänpinttymänä se on vain seurannut mukana. Mutta kun silloin nuorena ja epävarmana oli vain jotenkin  cool polttaa, ja olihan se sosiaalista toimintaa parhaimmillaan.

Ei tule ikävä.

Etenkin noita itsekäärittyjä sätkiä polttamalla sormet ovat kellastuneet. Hampaani ovat kaukana kauniin valkoisista. Yksiessä keuhkoista irtoaa paksua limaa, ja olihan sairaalasta saaduissa papereissakin mainintaa pienistä arpeumista keuhkoissa. Vaikka suuri ajatukseni oli lopettaa kuin seinään, ei se aivan tainnut onnistua. Tänään olen polttanut kaksi tupakkaa. Päänsärkyyn ennemmin, ei niinkään edes tehnyt mieli. Se on jo hurjan paljon vähemmän kuin normaalina päivänä. Fiilis on hyvä, kyllä tämä tästä.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Superhyvät kaura-suklaakeksit

Eilen teki mieli jotain hyvää. Kaurakeksit on yksi mun suosikeistani ja päädyin googlettelemaan ohjeita niille. Ja löysinkin ohjeen ihanille kaura-suklaakekseille.


Helppoja ja nopeita tehdä. Kekseihin tuli fariinisokeria ja ne olivat ihanan pehmeitä. Ohjeen mukaan suklaata tuli 170 g, itse käytin sadan gramman levyn, joka riitti mainiosti. Myöskin ohjeeseen kuuluneet vaniljasokeri ja kaneli jäivät kekseistä uupumaan, mutta hyvää oli!


115g voita
4/5 dl sokeria
1 1/5 dl fariinisokeria
1 kananmuna
2 1/3 dl vehnäjauhoja
½ tl vaniljasokeria
½ tl ruokasoodaa
1/4 tl suolaa
1½ tl kanelia
3½ dl kaurahiutaleita
170g tummaa suklaata (n. 45 % kaakaota)
1. Lämmitä uuni 175 C. Rouhi suklaa karkeaksi. Sekoita vehnäjauhot, vaniljasokeri, ruokasooda, suola ja kaneli kulhossa, laita  sivuun.
2. Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokerit pehmeäksi ja ilmavaksi, 4-5 min sähkövatkaimella. Lisää kananmuna ja sekoita huolellisesti. Lisää kuivat ainekset ja sekoita lastalla tasaiseksi. Lisää myös kaurahiutaleet ja suklaarouhe, sekoita. Taikinan kuuluu olla hyvin paksua.
3. Ota saksanpähkinän kokoisia palloja taikinasta ja laita pellille, jätä 5 cm pallojen väliin. Litistä pallot niin että keksit ovat reilun sentin paksuisia. 
4. Paista keskellä uunia 8-10 minuuttia, kunnes reunat eivät enää kiillä. Anna jäähtyä 5 minuuttia pellillä ja siirrä sitten ritilälle jäähtymään. Keksien kuuluu olla pehmeitä kun otat ne uunista. Paista loput kekseistä.
 
Ohje löytyi Suklaapandan blogista, lukeminen omalla vastuulla, blogi nimittäin pursuaa toinen toistaan herkullisempia reseptejä!

lauantai 25. tammikuuta 2014

Fluorinen lapsuus

Tässä yhtenä iltana sohvalla tv:ta tuijotellessa totesin hollantilaiselle, että tämä on hieman outo tyyppi. Tiedättekö, ihan ystävällisesti ja kaikella rakkaudella. Jostain kumman syystä tuo sitten keksi selittää, että söi lapsena liikaa fluoritabletteja, kun ne maistui niin hyvälle. Mutta hei, niin tein minäkin! Löytyipä selitys meidän outoudelle, ehkä se on tuo penskana tankattu fluori, mikä meitä vetää yhteen.


Ihan hauskana vitsinä tuota viljeltiin. Kun hollantilainen kaatoi kahvit keittimen viereen, moka selittyi liialla fluorilla. Jos en jaksa keskittyä yhteen asiaan yli kymmentä sekuntia, vika on liiassa fluorissa. Tänään kuitenkin uppouduin internetin ihmeellisen maailmaan ja kas, mitä silmiin sattuikaan:
Fluori on voimakas keskushermostomyrkky.  On ilmeistä, että fluori kerääntyy aivokudokseen ja että nuoret yksilöt ovat sen haitoille alttiimpia kuin vanhemmat. Tämä on käynyt ilmi sekä ihmis- että eläinkokeissa. Jo hyvin pienet määrät fluoria aiheuttavat aivoissa muutoksia. Nämä ilmenevät älykkysosamäärän alentumisena ja /tai oppimisvaikeuksina, ylivilkkautena ja muina käytöshäiriöinä ja motorisina häiriöinä, kuten raajojen spasmeina ja liikkeiden dysfunktioina (Fluoride, 1975, Townsend Letter for Doctors, 1996). Päänsäryt, huimaus, näköhäiriöt, muistin huononeminen, ajattelun  huono koordinointi ja heikentynyt kirjoituskyky kuuluvat oireisiin (Vet Hum Toxicol, 1976; 21:4-8). 
 Juttu on kokonaisuudessaan luettavissa täällä. En minä ihan kaikkea internettiin kirjoitettua usko, mutta ehkä hollantilainen ei ollutkaan aivan väärässä.

perjantai 24. tammikuuta 2014

Sukkaa pukkaa

Blogin Facebook-sivun puolella jo vihjasinkin eksyneeni muutamaan uuteen neuleblogiin ja näiden innoittamana sukkamania nousi taas uusiin mittoihin - toki se villapaidan tekokin odottaa toteutumistaan, mutta nyt on taas monen monta uutta sukkaideaa toteutettavaksi. Helmikuulle sattuu parit synttärit, ja lahjasukat sankareille on jo valmiina. Angry Birds -sukat lähtevät Milanoon ystävän varpaita lämmittämään, toista paria en vielä voi blogissa paljastaa.


Yksi blogilöydöistä oli Lankahelvetti, käykääpä kurkkaamassa! Valtavasti uusia ideoita, ensimmäinen onkin jo puikoilla. Lankana Huopasta ja jälleen kerran tuon Huopasen kanssa työskentely näyttää olevan mallia "neulo, pura, toista". Kuka arvaa mitä näistä tulee?


Lankakori alkaa näyttää tyhjältä. Tai no, täynnä se on, mutta tyhjä kuitenkin. Yksi Olga-sukka odottaa pariaan ja loput langat on satunnaisia keriä jämäraitasukkiin. Uusia lankoja pitäisi saada. Otan mielelläni vastaan ehdotuksia ulkolaisista lankanettikaupoista!

tiistai 21. tammikuuta 2014

Terve aurinko

Jo toinen päivä peräkkäin, kun ei sada vettä, mahtavaa! Tänään aurinkokin näyttäytyi ja keskipäivällä auringossa seistessä oli ihanan lämmin. Mieli kehrää tästä valoterapiasta, ja mikä parasta, sateiden pitäisi nyt hieman hellittää. Luonto puolestaan on aivan sekaisin tämän talven keleistä, tänään lenkillä bongailtiin taas esikoita.


Kaksi vuotta sitten tähän aikaan vuodesta oli öisin jopa 17 astetta pakkasta. Tämän talven aikana lunta on saatu maahan kerran, sekin kesti sen päivän kaksi. Toiset lupailevat lumisateiden ja kylmän ilman saapumista, itse nautin auringon lämmöstä kasvoilla ja aavistuksen vihertävän ruohon tuoksusta. Keväthän nyt on tulossa, eikä enää mikään talvi!


lauantai 18. tammikuuta 2014

Poliisi ajaa sinisellä autolla

Eilisen tenniskenttätemmellyksen jälkeen päätettiin ajaa suoraan lähibaarille ja tallille, koirat mukana autossa. Matkalla meidän taakse sattui carabinieri eli poliisi. Täällä lain mukaan koirien tulisi olla autossa kytkettyinä, jota meidän hurtat tokikaan ei ole. Tiedän - olisi viisasta hankkia koirille ihan kunnon häkki auton takatilaan, mutta tuohon meidän tilaihme Micraan se ei nyt oikein mahdu, eikä koirat muutenkaan juuri autoile. Käännyttiin baarin pihaan ja poliisit jatkoivat suoraan, kunnes pysähtyivät hetkeksi ja kääntyivät takaisin. Hollantilainen kävi pikaisesti hoitamassa ostokset ja jatkoimme tallille, poliisit olivat hävinneet näkyvistä. Kuitenkin, tallin pihaan kaartaessa samainen poliisiauto kaartoi taas perään ja hollantilaiselle tuli kiire luikkia tallin sisälle. Julkisella tiellä kun nuo saavat sakottaa, mutta yksityisalueella eivät. Poliisit kävivät taas matkan päässä kääntymässä ja hitaasti valuen ajoivat tallin ohi ja kaarsivat pois. Hollantilainen sai huokaista helpotuksesta, yhdestä koirasta kun saa kahdensadan sakon. Melko varmasti seuraavan kerran samaan partioon törmätessä meidät pysäytetään, toivottavasti silloin ilman koiria.

Tänään sitten baarilla ihmeteltiin asiaa ja baarin omistaja kertoi, että jo kolmena iltana peräkkäin baarin viereisen talon takana on ollut guardia di finanza, eli talouteen keskittyvä poliisi. Ovat vahtineet, kirjoittaako baari asiakkailleen kuitit, kuititon asiakas kun aiheuttaa kolmensadan sakot baarille.

Eipä täällä poliiseihin kovin usein kuitenkaan törmää. Yleensä kylän poliisit tuntevat kyläläisensä, ja katsovat vaikkapa puhelimeen puhujia tai turvavyöttömiä läpi sormien. Talven taittuessa kevääseen, kun aurinko taas lämmittää, poliisien ratsioihin törmää muutaman päivän ajan tiheään tahtiin. Näillä kun on tietty kiintiö, minkä verran sakkoja tulee kirjoittaa tiettynä aikana. Talvikuukaudet kun on vietetty sadesäätä pakoillen kahvia hörppimässä eri baarien tiskeillä (siinähän ne kuulevat parhaat juorutkin samalla), tulee sakkojen kanssa kiire. Parhaimmillaan parinkymmenen kilometrin matkalla on tavattu viisi ratsiaa. Onneksi eivät sentään jokaisella pysäytä.

perjantai 17. tammikuuta 2014

Saumatonta

Meidän seniori käyttää kylminä öinä loimea - tai käytti, kunnes yhtenä yönä oli sen riisunut. Hevosen suorittamassa riisumisoperaatiossa loimi pääsi repeytymään parista kohtaa ja polle on joutunut nukkumaan nakuna. Käytiin ompelimossa kysymässä ja korjaukselle olisi hintaa tullut 25 euroa, mutta onneksi ystävä pelasti ja sain ompelukoneen lainaan. En ole koskaan ollut suuri ompelun ystävä - tarvittavat korjaukset ja pienet työt sujuu kyllä, mutta esimerkiksi vaatteita en ole itse ommellut. Mutta olipa ihanaa päästä taas koneen ääreen, loimen korjauksen lisäksi kotoa löytyi muutakin tehtävää.

Uusi ystäväni Anna.

Jos nuo yläkerran verhot saisi vihdoin lyhennettyä ja jokunen vaate kaapissa kaipaa kavennusta. Seniorille ajattelin ommella puolikkaan heijastinliivin palasta heijastinrintaremmin ja pikkukoira sai pesämateriaalia vanhasta villapaidasta, jonka hihat oli jo käytetty muualle.
Kiitos, tämä kelpaa.

Talvi jatkuu tylsän sateisena. Ainakin viikonlopun yli, tulevalle viikolle uhoavat enemmän aurinkoa. Tänään saatiin sateesta sen verran taukoa, että vietiin koirat tenniskentälle juoksemaan ylimääräistä energiaa pois.
 Linky juoksee pallon perässä niin kauan kuin henki kulkee.

Tiiti puolestaan hakee pallon kerran ja häviää sitten kaivelemaan omiaan.

 

maanantai 13. tammikuuta 2014

Tympii

Sadetta, sumua, kuraa, luihin tunkeutuvaa koleutta. Väliin päivän verran häivähdyksiä auringosta. Näin on menty tammikuu, ja ilmeisti mennään vielä pitkään. Vaikka Suomen talvi onkin pitkä, kylmä, pimeä ja vaikka mitä, on Suomeen sentään saatu aavistus lunta. Me täällä ihmetellään sumua: aamulla koirien kanssa lenkillä oikaisin pellon poikki ja yllätyin tosissaan, kun päädyinkin pellon reunaan aivan eri kohdassa, kuin olin kuvitellut. Tässä sumussa eksyy.






 Yritin vähentää koneella istumista ja tehdä jotain vähän hyödyllisempää. Ei tällä kelillä huvita mikään ja huomaan istuvani näytön ääressä ihan yhtä paljon. Kaikki ärsyttää, ihan pienetkin asiat. Pienet asiat tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Suutuin hollantilaiselle, kun se kertoi tyhmän vitsin ja nauroi liikaa. Ärsyttää, kun koirat ravistaa turkin vasta sisälle tultuaan, eikä vaikka ovella ennen sisälle astumista. Olin jo valmis muuttamaan takaisin Suomeen, kun muistin taas että passi pitää uusia ja tätä varten pitää mennä Roomaan. Aurinko, minä tarvitsen sinua!

tiistai 7. tammikuuta 2014

Täyttä palvelua

Olen aiemminkin kiitellyt näitä lähiseudun pikkuputiikkeja, ja nyt on taas aika kiitellä. Toki, koska Italiassa ollaan, mikään ei suju ihan niin kuin piti. Mahtava Micra on kaivannut hoitotoimenpiteitä jo jonkun aikaa. Viimein käytiin korjaamolla kysymässä, koska passais menopelin huoltoon tuoda. Pyhien jälkeen maanantaina, sanoivat, ja uskollisesti eilen karautettiin aamusta huoltamon pihaan. Sehän oli kiinni, koska Italiassakin oli vielä pyhäpäivä. Tänään uusi yritys ja olivat jopa auki! Remontin piti olla sellainen tunnin keikka, ja oltiin ajateltu viettää odotteluaika kahvia juoden. Huoltamon setä kuitenkin totesi, että heittää meidät kotiin ja nappaa kyytinsä sitten lounastauon jälkeen kun auto on valmis. Voisiko parempaa palvelua olla? Kotona piti hollantilaiselta kysäistä, että olihan tuo ihan oikeasti italialainen, sen verran tönköltä kieli kuulosti jopa minun korvaani. Kuulema on, puhui vain meille turisti-italiaa.

Turisti-italiaa puhuu myös apteekin neiti. Apteekissa asioidessa on pakko purra huulta, kun tiskin takana toinen ääntää jokaisen sanan mahdollisimman selkeästi ja hitaasti, silmät levällään niin että saa pelätä niiden pullahtamista päästä. Hyvin ollaan aina toisiamme ymmärretty.

Lähibaarin omistaja tarjosi jouluaaton cappucinot ja kiitteli, kun aina tuodaan kuppimme takaisin tiskille. Mielellään ne sinne kantaa, kun aina saa hyvää palvelua. Kerran meidän edelle tunki joku kiireinen ohikulkija, ja baarin omistaja kovasti pahoitteli, kun jouduimme odottamaan vuoroamme noin kolme minuuttia. Olisi alennustakin antanut, mutta kun eihän meillä ole kiire.

Huoltoasemalla meidän koirat tunnetaan. Isompi suuntasi sinne kerran karkureissullaan, suurin osa pelkäsi isoa irti juoksevaa koiraa, mutta huoltamolla tunnistivat tyypin. Ottivat sisälle huoltsikan kahvilaan ja soittivat että hurtta löytyy täältä. Varmaan syöttivät pullaa sille, sen verran tyytyväisenä se meitä odotti.

Kauppa-autolta ollaan ostettu 20 kilon porkkansäkkejä hevosille. Nyt pyhien aikaan toimitus on takkuillut, ja ollaan kahdesti käyty kyselemässä porkkanoiden perään niitä saamatta. Tänään kauppa-auton myyjä koputti ovelle ja ilmoitti, että porkkanat on autolla. Jos tulet nyt, saat kahvitkin.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Sateinen sunnuntai kuvina

 Aamu alkoi yllättäen sateisissa merkeissä.

 


Tuhottiin viimeiset piparit gorgonzolan kanssa.

 Pakoiltiin kurjaa säätä Monopolin merkeissä.

Villasukat on erittäin pop.

 Koiriakaan ei huvita.



Iltaa kohden sää selkeni.

Alpit piirtyvät horisonttiin.

Tallilta löytyi sateenkaari.



 Tallille oli ilmestynyt myös uusi koiranpentu.

Voisin adoptoida kaikki maailman eläinvauvat.

lauantai 4. tammikuuta 2014

Tasapainossa

Aamulla satoi tihuttamalla vettä. Oli ihan kiva käydä koirien kanssa lenkillä, oikeilla vaatteilla pieni sade ei haitannut. Iltapäivällä oli ihan kiva katsella vesisadetta vilttiin kääriytyneenä teekuppi kädessä. Myöhemmin ei enää ollut kivaa koirien kanssa ulkona, vettä satoi ihan kunnolla. Pikkukoiran oli pakko kävellä tiellä virtaavassa purossa, muutenhan ei kastuisi kokonaan. Illalla tallissa oli vastassa iloisesti hirnuvat hevoset ja kurja sää unohtui hetkeksi.




Illan kruunasi kanahampurilaiset, väliin sujahti myös tallin omistajilta saatua vuohenjuustoa. Sopivasti hyvillä hetkillä tasapainotettu lauantai. Ehkä ensi viikolla paistaa aurinko.

torstai 2. tammikuuta 2014

Vuodelle 2014

Vuosi 2014 on kiinalaisen horoskoopin mukaan hevosen vuosi. Oma vuoteni alkoi krapulaisissa merkeissä: uuden vuoden päivän väsytti, heikotti ja yökötti. Tunnustan, olen jo niin vanha, että saan krapulan pelkästään lyhyillä yöunilla, alkoholia ei nimittäin vuodenvaihteeseen kuulunut.

Uuden vuoden lupauksia en tee, mutta muutamia mietteitä ja tavoitteita tulevalle vuodelle on:
- ruokavalio. Vaikka lääkärin määräämä dieettiä en ole enää pilkuntarkasti noudattanut, on sappivaivat tuoneet ruokavalioon positiivista muutosta, josta aion pitää kiinni. Paino on laskenut tasaisesti (okei, en omista puntaria, mutta vaatteet suurentuvat tasaista tahtia) ja olo on muutenkin mukavampi. Turha mässäily on loppunut, ja vaikka suklaa ei enää olekaan ehdoton ei, voi sitäkin syödä kohtuudella.
- liikunta. Koiratkin ovat tyytyväisempiä, kun mamma jaksaa rampata ulkona enemmän. Toinen hevonen meille hankittiin, että päästäisiin yhdessä ratsastamaan. Tämän vuoden aikana aion tämänkin toteuttaa, olipa ratsunani sitten tuo hullu musta tai joku muu. Lisäksi aion edelleenkin kävellä tallille vähintään kerran viikossa, saan liikuntani sekä samalla höpöttää omiani hevosten kanssa. Uuden vuoden päivän aamuna kävelin tallille, hollantilainen löysi mut heinäkasasta istumasta hevosten kanssa (hevoset söivät, eivät istuneet) ja huolestui onko kaikki hyvin. Paremmin kuin hyvin, hevosilla on isommat päät murehtimiseen ja ne on loistavia kuuntelijoita.
- Suomi. Pelkkä matkakassan säästäminen ei meitä saa Suomeen saakka. Eläimet tarvitsee hoitajan meidän poissaollessa, eikä meidän koirille ole maailman helpoin löytää hoitajaa. Pikkukoira suhtautuu uusiin ihmisiin haukkumalla, isoa useat pelkäävät pelkän koon vuoksi. Hevosille on onneksi helpompaa löytää hoitaja.



Hollantilainen kantoi laatikollisen appelsiinejä kotiin,
aamu alkaa huomattavasti paremmin lasillisella vastapuristettua mehua.

- hyvä vaimo. Juu ei, häät eivät kuulu tämän vuoden suunnitelmiin, mutta saan kai olla hyvää vaimoainesta? Siivota voi aina useammin, olen oikeasti maailman laiskin tässä. Jospa tänä vuonna meidän sohvan alta ei löytyisi pikkukoiran verran irtokarvaa.
- pitkää pinnaa. Minulla on todella huono kärsivällisyys. Hollantilainen tietää tämän, ja osaa ärsyttää juuri sopivalla tavalla. Tänä vuonna yritän opetella itsehillintää. Ja sitä kärsivällisyyttä, ei kaikkea tarvitse saada justnythetimulle. Tosin tänään kaupan kassajonossa hollantilainen väitti, että muistutan enemmän ja enemmän italialaisia, kun pidin huolen, ettei meidän eteen jonossa kukaan tunge.
- neulemania. Syksyllä alkanut innostus käsitöitä kohtaan tuntuu tulleen jäädäkseen. Kivaa puuhaa käsille ja tylsiin iltoihin. Tänä vuonna voisin sukkien lisäksi kokeilla muutakin, itsetehty villapaita olisi ihan mahtava. Jos jollain on vinkata idioottihelpon neuleen ohje, olen kiitollinen!
- bloggaaminen. Tämähän on oikeasti kivaa ja ilmeisesti joku tätä lukeekin (äidin lisäksi). Tähänkin voisin panostaa hieman enemmän. Blogiin ei tule kuvia, jos kamera makaa pöydällä tai puhelin taskussa. Lupaan aktivoitua kommenttien suhteen, sekä niihin vastaamisen, että muille kommentoinnin suhteen.
- kirjeet ja sähköposti. Tämä internet on tehnyt yhteydenpidosta aavistuksen liian helppoa. Aivan liian helposti ystävien kuulumisia kuvittelee seuraavansa facebookin kautta, satunnaisesti jotain viestejä tulee vaihdettua vaikkapa whatsapin kautta, mutta ihan oikeasti ajatuksella kirjoitetut kirjeet tai edes sähköpostit ovat jääneet liian harvinaisiksi. Lupaan taas tsempata, yritän jopa etsiä käsiini oikeaa kirjepaperia ja raapustella sitä etanapostia, tai vaikka yllättää satunnaisella postikortilla. Kenen postiluukku kolahtaa ensimmäisenä?

Näillä eväillä tähän vuoteen. Oletteko te tehneet uuden vuoden lupauksia?