torstai 19. joulukuuta 2013

Reikiintynyt, mutta ehjä

Takaisin kotona, neljä reikää mahassa muistona ja kasa kiviä kevyempänä. Kaikki meni oikein hyvin, osaston hoitajat ja kiertävät lääkärit muistivat suomalaisen sukankutojan.

Maanantaiaamuna tosiaan pääsin ennen leikkausta huoneeseeni (yllättäen sama huone ja sama paikka kuin edelliskerralla). Vaatteet pois ja sain ylleni harsokankaisen leikkauspaidan sekä hiuksille hupun. Hoitajat kyytsäsivät sängyllä leikkausosastolle. Vastassa oli seinässä iso luukku, jossa oli reilu metrin leveä liukuhihna, jolla mut siirrettiin leikkauspöydälle ja kärrättiin edelleen saliin. Edellisestä leikkauksesta Suomessa on toki kulunut jo aikaa, mutta muistikuvieni mukaan potilas on aika pian saliin saapumisen jälkeen kanttuvei. Nyt olin kuitenkin ihan tolkuissani ihan sinne operaation alkuun saakka, ja hieman siinä hoitajien mua asetellessa ja kiinnitellessä alkoi hirvittää. Herätyskin kävi leikkurin puolella: en saanut henkeä, kun kurkku oli tähystysputken jäljiltä täynnä limaa, luonnollisesti en voinut tästä kenellekään sanoa, enkä edes kättä saanut nostettua. Joku siellä mun pään vieressä kuitenkin hääri, kun korviin kantautui rauhoittava "calma cara", ja limat imettiin pois. Samalla liukuhihnasysteemillä takaisin omaan sänkyyn ja osastolle jatkamaan heräämistä. Hoitajat pukivat sentään paidan päälle, onneksi olin jättänyt sen yöpöydälle odottamaan.

Tulevana maanantaina vielä viimeinen visiitti sairaalaan tikinpoiston merkeissä. Siihen asti nuo olisi pidettävä kuivana, tämäkin oli hieman outo ohje. Mennään nyt paikallisten ohjeille niin jää kaikille hyvä mieli.

Kotona on jälleen kerran ihana olla. Tällä kertaa ehdin onneksi siivota ennen sairaalaan menoa, joten aivan järjetöntä kaaosta hollantilainen ei aikaan saanut. Isompi koira on taas ollut aavistuksen masentunut ämmän poissaollessa, pienempi on keskittynyt sisustamaan koirien vilttejä uusiin paikkoihin. Hevosetkin olivat ihan tolpillaan. Pikkumustan harja on kasvanut, nyt jo melkein puolet harjasta taittuu alaspäin - kesään mennessä mulla on unelmien liehuvaharjainen musta ratsu! Posti oli tuonut paketin Suomesta, täti lähetti jouluyllätyksen. Rasiallinen itstehtyjä lusikkaleipiä (kukaan ei tee noin hyviä!), levy Pandan suklaata ja jouluiset pörrövuorelliset porosukat. Nämä jalassa kelpaa kotona parannella, hollantilaisellakin on nyt aikaa siivota, kun ei tarvitse sairaalaan ajella. Itsehän en saa itseäni rasittaa hetkeen - lääkäri ei onneksi kovin tarkkaan aikaa määritellyt, joten siivoamista voin vältellä vaikka vähän pidempäänkin.

 Paranemissukat.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommentti: kehu, hauku, kiitä tai parjaa. Sana on vapaa!