torstai 7. marraskuuta 2013

Uljas musta

Olenkin jo aiemmin kertonut, että juniorihevosen kanssa meidän alkutaival oli vähän kivikkoinen. Molempia jännitti liikaa, eikä ratsastaminen sujunut alkuunkaan. Viimeisen kuukauden ajan ratsastaminen on ollut todella minimissä, ensin olin sairaalassa, säät oli huonot ja viimeisimpänä hajonnut auto. Tänään pääsin kuitenkin pitkästä aikaa pikkumustan selkään!

Seniori saa viettää vielä 'sairaslomaa', vaikka se ihan kunnossa onkin, etenkin hollantilainen on sen suhteen ylivarovainen. Antaa toisen levätä, ei se pahaa tee. Hollantilainen oli siis seniorin kanssa pihassa seurana, kun ratsastin pikkumustan. Kerrankin sain pari kuvaakin ratsastuksesta, kun ensin muistutin hollantilaista, että ottaisi nyt niitä kuvia.

Hevonen mallia silakka.
 
Tykästyn tuohon hevoseen jatkuvasti enemmän ja enemmän. Nyt se on ollut reilusti viikon ratsastamatta ja käyttäytyi ihan mallikkaasti. Pari kertaa piti yrittää kääntyä omille teille, hypähdellä pystyyn ja vähän jopa pukitella, mutta se annettakoon viisveelle anteeksi. Saatiin tänään myös haettua aikoja sitten tilattu loimi seniorille ja uusi kuolain juniorille. Aiemmin käytössä oli niveloliivi, jonka kanssa juniori oli hurjan herkkä suustaan. Nyt käyttöön tuli paksu kolmipala ja tuntui heti paremmalta, ohjastuntuma ei aiheuttanut päänheittelyä saati hyppelyä, ja hevosta saattoi jopa pidättää ohjallakin.
Uljas, musta, juniori.
 
Tuossa taustalla näkyvässä navetassa remontoidaan parhaillaan. Lattiaa piikattiin, sisällä pyöri betonimylly ja pihassa kävi kääntyilemässä minikaivuri, mutta tästäkään juniori ei välittänyt. Nyt taas otan itseäni niskasta kiinni tuon ratsastamisen kanssa, hienon hevosen siitä vielä saa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommentti: kehu, hauku, kiitä tai parjaa. Sana on vapaa!