tiistai 15. lokakuuta 2013

Koiran vuosi

Vuosi sitten googlen hakuhistoriani täyttyi hauista 'cani in regalo' ja 'cani in adozione'. Selasin päivittäin subito.it sivua (ja tajusin vasta paljon myöhemmin, että sehän on sama kuin tori.fi). Käytiinpä paikallisessa löytöeläinkodissakin katselemassa. Etsinnässä oli toinen koira, mun koira. Kriteereinä pieni kokoinen narttu. Vihdoin löytyi ilmoitus pienestä shamppanjanvärisestä nartusta, joka etsi uutta kotia. Parin puhelun ja sähköpostin jälkeen lähdettiin ajamaan vajaa 150km Bergamoon koiraa katsomaan. Tiiti (aiemmin Marilou tai Molly) valloitti heti sydämen, ja koira päätyi matkaamme samantien. Tiiti oli veljensä Leonen kanssa löydetty hylättynä pahvilaatikossa tien varresta.

Kotimatkalla.

Perillä.

Tiitistä meille tosiaan osattiin kertoa iäksi 3-4 kuukautta, ei juuri hauku ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Ison koiran kanssahan nuo olivat hyvää pataa heti alusta lähtien. Tiiti oli asunut hevostallilla ulkona, mutta sisäsiisteyden tajuaminenkin sujui helposti. Muutamana ensimmäisenä yönä käytin sen pissillä, sitten enää aamuisin heti herättyä, ja nythän se on jo tottunut, että meillä ihmiset herää ennen koirien pissatusta, ja jatkaa tyytyväisenä uniaan, kunnes aamukahvit on juotu.

Ensimmäisen illan leikit. Ihana pentuajan pallomaha.

 Eka ilta, ollaan kavereita.



Leone-veljen kunniaksi Tiiti sai oman leijonan. 
Tämä Leone joutui roskiin täytteiden hävittyä.

Toisaalta Tiiti on ollut äärimmäisen helppo koira. Se on todella miellyttämishaluinen, ja sille on ollut helppoa opettaa asioita. Toisaalta se on myös kekseliäs, joten esimerkiksi pöydille emme voineet alkuun jättää mitään, kun jotenkin tuo jalaton sinne aina onnistui kiipeämään. Yksinjäädessään se on välillä innostunut tuhoamaan asioita, listaan mahtuu mm. silmä- ja aurinkolasit, muovinen ruokakuppi, muutamat sukat ja viimeisimpänä hollantilaisen kuulokkeet. 



Ihmisten kauppareissut on tylsiä.

Ei Tiiti meitä kuitenkaan liian helpolla ole päästänyt. Isompi koirahan rakastaa ihmisiä, jos joku avaa sille autonoven, se lähtee mukaan. Onpahan hollantilaisen edellisessä kodissa murtovarkaatkin saanet rauhassa käydä koiran ollessa kotona. Tiiti kuitenkin haukkuu ja paljon. Alkuun jokainen oven takaa kuuluva ääni aiheutti haukun. Autolla ohitetut ihmiset, kissat ja koirat haukuttiin. Jokainen vastaantulevaa koira saa Tiitin sekaisin. Paljon haukkumista ollaan saatu karsittua. Koirien ohitukset on edelleen vaikeita, samoin ovikellolle haukutaan vieläkin. Vapaana ollessaan Tiiti juoksee tuntemattomien luokse haukkuen, mutta hetken päästä on jo ihan kaveria. 

Vesisadettakin alkuun kaihtanut koira oppi nauttimaan jopa lumesta.

Talven ongelmia. Keväällä noihin housu- ja korvakarvoihin alkoi jäädä kiinni kaikki
kasvien siemenet, ja leikkasin ne pois.

Keväällä Tiitiin tarttui ison koiran pallohulluus,
aiemmin se ei ollut palloista välittänyt.

Toukokuussa tehtiin tuttavuutta tallin pentujen kanssa, 
joita Tiiti pelkäsi aluksi.

 Vakioasento nukkumiseen.

Suhteellisen normaali ja tasapainoinen yksilö siitä on vuodessa kuoriintunut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommentti: kehu, hauku, kiitä tai parjaa. Sana on vapaa!