perjantai 27. syyskuuta 2013

Unihevonen

Aina toisinaan unissani seikkailee hevosia. Usein unissa hevoset puhuvat minulle. Heppa ykkösen muutettua meille olin hieman epävarma hevosen varmajalkaisuudesta. Unessa heppa kävi kertomassa, että ei hätää, hän on erittäin varmajalkainen tapaus, eikä pienten ojienkaan ylitys ole ongelma. Näinhän se on mennyt todellisuudessakin - piti vain kuunnella hevosta, ennen kuin oppi luottamaan.

Pienen mustan kanssa edistytään hitaasti, mutta varmasti. Tuo eläin on uskomattoman nopea oppimaan ja ihanan sosiaalinen tapaus. Heppa ykköstä kun ei juuri kiinnosta ihmisten seura (paitsi, jos tarjolla on syötävää), mutta pikkumusta tykkää viettää aikaa ihmisten lähellä. Ratsastaminenkin sujuu jo huomattavasti alkukankeutta ja -jännitystä paremmin. Pikkumusta malttaa seisoa nätisti paikoillaan ratsastajan noustessa selkään, eikä tallin pihasta poistuminen aiheuta enää hyppelykohtausta. Pieniä mielenilmauksia tulee vielä, jos pikkumusta joutuu kulkemaan eri suuntaan kuin heppa ykkönen. Possujuna on turvallinen, hevosellekin.

Viime yönä pikkumusta kävi unessani. Tai oikeastaan sen edellinen omistaja. En tosiaan tiedä mitään hevosen historiasta tai koulutuksesta, joten kaikkeen pitää suhtautua kokeilemalla. Unessa entinen omistaja kertoi pikkumustan olevan entinen laukkaratsu, ja tämän vuoksi se tykkäisi juosta lujaa. Entinen omistaja neuvoi minua antamaan hevoselle vapaat ohjat juoksemiseen, näin se kuulemma rauhoittuu. Pitänee kokeilla uniomistajan neuvoa.

Päätöntä menoa, mutta hymyssä suin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommentti: kehu, hauku, kiitä tai parjaa. Sana on vapaa!