maanantai 2. syyskuuta 2013

Kaviot kattoon

Uusi hurja, pikkumusta, nimetön, BB, Poju. Rakkaalla, nimettömällä lapsella on monta nimeä. Oikeastihan tällä uudella hevoseläimellä on nimi, me vaan ei sitä tiedetä. Hevonen on kuulemma vähän kaikkien omistuksessa. Tiedän, että kyseessä on 5-vuotias morganinhevonen, kuulema 'bravo'. En siis tiedä yhtään, minkä verran hevosta on koulutettu, miten se mihinkin suhtautuu tai mitä siltä voi pyytää.

Ensimmäiset päivät on käytetty tutustumiseen. Uusi hurja ei tykkää jäädä yksin, jos heppa ykkönen lähtee tallista, uudelle hurjalle tulee vähän hätä ja pitää huudella kaverin perään. Juoksutusliinan päässä uusi hurja toimii ihan mukavasti: on selvästi tottunut toimeen, kuin myös suitsiin ja satulaan. Ennemmin laiskanpuoleinen, kuin liian energinen, liikkeen ylläpitäminen vaatii ympyrän keskellä pyörivältä blondilta jatkuvaa ääniapua. Poskilihakset saa mukavaa treeniä kun päivittäin maiskuttelee hevoselle.

Eilen kipusin ensimmäisen kerran uuden hurjan satulaan. Heppa ykkönen oli pellolla seurana, pitämässä rauhaa yllä. Uusi hurjahan päätti kävellä suoraan talliin. Kääntämisyritys sai hurjan etukaviot ilmaan - pikkaisen tässä hyppään pystyyn ja käännyn takaisin. Illalla ratsastin vielä heppa ykkösellä, rennosti, saisi porskutella vaikka silmät kiinni menemään.

Hollantilainen on vähän puhellut, että jos tuo uusi hurja osoittautuu mukavaksi eläjäksi, ostetaan se pois. Ihan oma hevonen. Aikaa ja työskentelyä tarvitaan lisää, mutta ihan selväpäiseltä menijältä tuo vaikuttaa. Ja ovat heppa ykkösen kanssa ihan kuin vanhoja tuttuja, juniori yrittää laitumella vähän komennella senioria leikkiin, mutta seniori suhtautuu tähänkin kylmän rauhallisella hännänheilautuksella.

 Uusi hurja, pikkumusta.
 Eteen ja ylös.
 "En kuuntele!"
 Juniori ja seniori, ystävät.
Seniori ei tahdo leikkiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommentti: kehu, hauku, kiitä tai parjaa. Sana on vapaa!