perjantai 30. elokuuta 2013

Ihmeellistä kummallista

Viime päivinä on taas urakalla törmätty kummalisuuksiin. Eilen käytiin meidän lähimmässä isossa kaupungissa syömässä illalla. Sattuipa kaupungilla olemaan joku kirkon juhla, joten puolet teistä oli suljettu ja täynnä erilaisia torikojuja ja tietysti ihmisiä. Täällähän ei tuollaisessa ihmismassassa pääsee liikkumaan sitten yhtään. Jos joku sattuu näkemään jonkun tuttavansa, pysähtyvät he juuri niille sijoilleen vaihtamaan kuulumisia. Kun juuri pääset jostain raosta pujahtamaan eteenpäin, eteesi kiilaa salamannopeudella metrin mittainen mummo, joka sitten menettää etenemiskykynsä. Paras oli pienen lapsen kanssa liikkeellä ollut pariskunta: mies raivasi tietä edellä ja rouva tuli perässä rattaiden kanssa. Tämä mies sitten väkisin tunki eteeni ja blokkasi minulta eteenpäin, samaan aikaan rouva takanani tökki rattailla kantapäille.

Samaisen torikokouksen takia kaupungin parkkipaikat olivat tupaten täynnä, joten vietiin auto keskustan parkkihalliin. Sisäänajo sujui ihan normaalisti, ulospäin rappukäytävillä oli isot muistutukset, muistathan ottaa parkkilipukkeesi mukaan. Muistettiinhan me, hyvä niin, sillä takaisin parkkihalliin päästäkseen tarvitsi parkkilipukkeessa olevan koodin. Juu, ihan hyvä systeemi, ei pääse halliin asiattomia, mutta voi sitä onnetonta joka lipukkeen unohtaa. Parkkiajan maksukin sujui ihan normaaliin tapaan, mutta itse ulospääsy hallista! Hallihan oli suljettu, sisäänajaessa hallin ovi aukeni automaattisesti, mutta poislähtiessä oven joutui avaamaan nappia painamalla. Ei siinäkään mitään, mutta kun se nappi oli noin kolmen metrin päässä ajokaistalta ja vieläpä apukuskin puolella. Onneksi hollantilaisella on blondi mukana hoitamassa tällaisia ikäviä juoksevia asioita.

Kotikylän kukkulalle pääsee kaupungista useampaakin reittiä. Eilen sitten huomattiin, että yhdellä pätkistä tie on huoltotöiden vuoksi poikki. Oltiinhan me tästä toki aiemmin huomattu ilmoitus, mutta kun ilmoituksessa kerrottiin vain tien katkeavan töiden vuoksi maanantaina 26.8, ei ajateltu sen olevan vieläkin poikki. Olihan se, saa nähdä kuinka pitkään. Kierrettiin toisen tien kautta, jossa huomasin jälleen yhden hauskan sattuman. Ensimmäisessä risteyksessä on tienviitta kotikylälle: Avolasca 5,8. Parinsadan metrin päässä kotiin päin on toinen risteys, josta matkaa onkin jo 6km. Asentajalla ollut hieman huono päivä.

Eivät italialaiset ole ainoita ihmetyksen aiheuttajia, eilen minäkin annoin osani ihmetykseen. Käytiin iltapäivällä meidän lähibaarilla aperitiivoilla, ja samaan aikaan sinne sattui meidän tuttava. Hetken käsivarren tatuointiani tuijotettuaan tuo tuttava kysyi, miksi ihmeessä minulla on italiankielinen tatuointi, tai miten se sanotaan hollanniksi. Hieman naureskellen selitin, että en todellakaan tiedä, miten tuo hollanniksi taittuu, minä kun olen Suomesta. Eikä varmasti jää viimeiseksi italialaiseksi, joka ihmettelee tatuoinnin kielivalintaa.

Hymyile. Kaikki menee hyvin.

Myös mun nimeni tuntuu olevan kovin vaikea. Eilen tapasin tuon tatuointi-ihmettelijän lapset, ja hän esitteli sekä minut, että hollantilaisen. "Iina, sehän on helppo, kolme kirjainta." Hollantilainen totesi, että itseasiassa neljä, se ii kun on tuplana. Hollantilaistakin hämmästyttää edelleen suomalaisten tapa käyttää tuplavokaaleja ja -konsonantteja, eikä tuon päähän millään taivu, että suomi on kovin foneettinen kieli. (Tarvitseeko edes mainita, että yksi hollantilaisen lempisanoista on tissit, se kun kuulostaa niin hassulta ja sen voi vielä kirjoittaakin molemmin päin!)

Huomenna yritän kirjoitella vähän uudesta hevoseläimestä. Tuntuu, että tallilla menee nyt kolme kertaa enemmän aikaa, mutta on se vaan kivaa. Koiratkin nauttivat, kun saavat vapaina juosta. Me tosiaan ei vielä tiedetä, mikä tuon uuden hevosen nimi on, joten ollaan sille jotain nimeä mietitty. Minä ehdotin, että se olisi Poju, hollantilaisen mielestä se olisi BB, Black Beautyn mukaan.

1 kommentti:

Jätä kommentti: kehu, hauku, kiitä tai parjaa. Sana on vapaa!