maanantai 29. heinäkuuta 2013

40. Hevonen on pop

Olin ajatellut pitää blogin hevosneutraalina, vaikka tuo hevoseläin iso osa meidän elämää onkin. Nyt on kuitenkin pakko tehdä postaus ihan pelkästä hevosesta, kun tuo eläin taas tänään sai mut niin hyvälle tuulelle.

Ucrain on 1986 syntynyt ranskalainen ruuna. Hevoseksi jo iäkäs, mutta herrassa riittää vielä energiaa ja intoa. Ucrainilla on cushingin tauti, joka näkyy ulospäin sen karvassa.

Cushingin taudissa hevosen aivolisäkkeen välilohkossa on liikakasvua. Hevosen aivojen hypotalamuksesta vapautuu liian vähän dopamiinia (aivojen eräs välittäjäaine). Dopamiini estää aivolisäkkeen välilohkon toimintaa. Dopamiinin puutteesta aivolisäkkeen välilohko kasvaa ja alkaa tuottaa liikaa kortikotropiinia (ACTH), beetaendorfiinia ja melonosyyttejä stimoloivaa hormonia (MSH). Nämä hormonit taas saavat lisämunuaisen tuottamaan liikaa kortisolia. Sairaus on tavallisempi vanhemmilla hevosilla (yli 15-vuotiailla). 
Oireet:

  • Viivästynyt karvanlähtö kesällä ja aikainen talvikarvan tulo syksyllä.
  • Pitkä ja paksu, joskus aaltoileva karva (55-80%:lla sairastuneista hevosista)
  • Väsyneisyys, apaattisuus
  • Pullottava/roikkuva vatsa, lihaskato selän lihaksista
  • Rasvakertymät niskassa, silmän yläpuolisissa kuopissa ja hännän tyvessä
  • Kaviokuume


 Ucrain 23.4 ensitapaamisella

Ucrain on saanut cushingin tautiin nyt Pergolide-nimistä lääkettä, jota on käytetty myös ihmisillä mm. parkinsonin taudin hoitoon. Lääkityksen ansiosta hevosen karva on jo normaalia, ja painoa on alkanut pikkuhiljaa kertyä. 

 Toukokuussa karvaa lähti urakalla.
 Kesäkuussa alkoi näyttää jo hyvälle.
 Heinäkuussa normaalilla karvalla, nyt keskitytään syömään!
Vanha, mutta kaunis ja rakas.

lauantai 27. heinäkuuta 2013

39. Asfaltti polttaa

Lämmintä riittää, eikä helpotusta näy. Kuumuuden lisäksi ilma on kosteaa. Ruoka ei maistu, mitään ei oikein jaksa tehdä. Pitkään hyvänä pysynyt atooppinen ihoni on loukkaantunut, kaula ja kyynärtaipeet ovat kirkuvan punaiset, päänahka kutiaa ja täyttyy ruvilla. Hyttysiä, mäkäräisiä ja muita pistäviä lentäviä riittää, etenkin tallilla suorastaan pilvinä. Vielä kuukauden sääennuste näyttää suunnilleen samalta, muutamalle päivälle sattuu lupaus mahdollisista ukkoskuuroista. Elokuun loppupuolella lukemat näyttävät suorastaan ihanilta: 24-26 astetta.

Hollantilaisen serkku on tulossa meille kylään ensi viikolla. Hänen jälkeensä yksi hollantilaisen ystävä perheineen tulee kylään. Elokuun ajan meillä on siis vieraita lähes koko kuukauden. Elokuussa häämöttää myös blondin syntymäpäivä. Hollantilainen varovasti tiedusteli lahjatoiveita, kerroin olevani tyytyväinen, jos saan uudet ratsastushanskat. Lisäsin toki perään, että myös esimerkiksi se tabletti olisi ihan kiva lahja. Jotenkin on sellainen kutina, että hollantilainen suunnittelee jotakin. Potee edelleen huonoa omaatuntoa viime joulusta.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

38. Naapurin kasvimaalta

Meidän naapuri on ahkerasti tuonut meille kesäkurpitsaa, ja jotain siitä oli kokattava. Viime viikolla keräsin tallilla kasvavia kesäkurpitsoita ja täytin ne, joten nyt halusin jotain erilaista. Googlailin reseptejä, ja valitsin jotain, mitä hollantilainenkin suostuu varmasti syömään.
Kesäkurpitsa-fetapiirakka

Pohja:
200 g vehnäjauhoja
100 g voita
3-4 rkl vettä
ripaus suolaa
Sekoita jauhot ja voi nyppimällä, kunnes seos on kuivaa murua. Lisää suola ja vesi varovasti sekoittaen, kunnes taikinasta tulee kiinteä pallo. 
Täyte:
150 g feta-juustoa
2 dl maitoa
3 (pientä) kananmunaa
3 rkl pestoa
suolaa ja mustapippuria
n. 200 g kesäkurpitsaa
Levitä feta piirakkapohjalle. Sekoita munamaito, lisää pesto, suola ja pippuri. (Itse lisäsin tähän vielä parmesaaniraastetta.) Siivuta kesäkurpitsa ohueksi, juustohöylä on tähän oiva väline! Kaada munamaitopesto seos vuokaan fetajuuston päälle, lisää päälle kesäkurpitsa, ja pinnalle vielä hyppysellinen suolaa ja oliiviöljyä estämään kurpitsan palaminen.
Hollantilainen oli illallisen nähdessään kovin epäluuloinen, mutta kehuja sateli! Pesto tuo piirakkaan kivan maun. Me syötiin tämä lämpimänä, mutta varmasti kylmänä suolapalanakin toimii. Virallinen ohje on täällä

tiistai 23. heinäkuuta 2013

37. Liukuhihnalla

Tänään pullotettiin noin 1800 pulloa timorasso valkoviiniä. Paikallinen rypälelaji, joka on nyt nousemassa uuteen suosioon. Viime syksynä hollantilaisen kanssa bongattiin Alkosta pullo 20 euron hintaan, sama pullo täällä maksaa alle kolme euroa. Olivathan nuo Alkon puolelta kyselleet hollantilaisen työpaikaltakin timorassoa, mutta tuotanto ei ole riittävää.

Olin taas auttamassa pakkaamaan pulloja, tällä kertaa sormet pysyivät ehjinä teippikoneen käytöstä huolimatta ja sain jopa otettua kuvia tästä tynnyristä pulloon - operaatiosta. Töihin oli kutsu kahdeksaksi, mutta kummasti italialaiseen tapaan koneet eivät olleet vielä toiminnassa. Kasattiin pinoon laatikoita valmiiksi.
Näihin laatikoihin menee siis 12 pulloa kyljelleen. Laatikon pohjalle tulee pahvi, jossa on paikat pullojen kauloille ja pohjille, ja ensimmäisen kuuden pullon jälkeen tulee toinen pahvi toista kerrosta varten.


 Pullotuksessa on kaksi (kovaäänistä, allekirjoittaneella oli urakan jälkeen korvat aivan tukossa) konetta.
Ensimmäisessä koneessa pullot pyörähtävät ylösalaisin pesuun, siitä täyttöön ja viimeisenä saavat korkin päällensä.
 Toisessa koneessa pullot saavat korkin päälle kapselin ja etiketit kylkiinsä. Tämä vaihe pysähtelee, kun kapselit jumittavat tai etikettiliuska on solmussa jossain kohtaa. Tänään selvittiin kahdella pysähdyksellä.


Täydet laatikot pakataan siirtolavoille ja jäävät viinikellariin odottamaan asiakkaittaan.

lauantai 20. heinäkuuta 2013

36. Voi persikka!

Persikat ovat kypsiä. Ihania, mehukkaita, isoja persikoita on myynnissä vähän joka kadunkulmassa, kuten kuvassa naapurimme persikat. Ollaan hollantilaisen kanssa onnekkaita, saadaan noita naapureilta enemmän, kuin jaksetaan syödä.  Persikka-aika tarkoittaa myös, että naapuri starttaa aamulla traktorin sijaan cingolon - telaketjutraktorin.





Meillähän on kolmella seinällä naapuritalot, ja jäljelle jäävä seinä on suoraan tuossa Avolascan pääkadussa kiinni. Kun tuo telaketjuhirvitys ajaa talon ohi, ikkunat helisevät ja lattia tärisee. Tässä yksi syy, miksi pyrin heräämään ennen puoli seitsemää, huomattavasti mukavampaa olla jo hereillä, kun talo tärisee.

Sain vihdoin ladattua puhelimeen whatsappin, ja kuulin, että vanhimmat veljenpoikani ovat sen ahkeria käyttäjiä. Veljenpoika nro 2 täytti juuri 13, veljenpoika nro 1 pääsi viime kesänä ripille. Tädille taas vähän ikäkriisin aihetta, kun noiden tekniikkasukupolven kasvattien juttuun pääsi hetkeksi mukaan.


torstai 18. heinäkuuta 2013

35. Lukutoukka

Lue enemmän, näe enemmän. (Kuva googlesta)
 Olen aina pitänyt lukemisesta. Luin jo ennen koulun alkamista, ja ensimmäiseltä luokalta muistankin kuinka minä, ja muutama muu jo lukutaitoinen istuttiin luokan perällä lukemassa muiden vielä harjoitellessa. Suomen lomilla on ihanaa päästä äidin kirjahyllyjen ääreen. Nukun entisessä huoneessani, ja jokaisella lomalla luen vanhan, hiirenkorville kuluneen teinien hevosromaanin, jonka osaan jo miltei ulkoa. Mökillä ollessa on ihanaa käpertyä sateella ullakolle ikkunan viereen ja lukea sateen ropistessa kattoon. 

Italian kirjahyllyyni on kertynyt vasta kymmenkunta kirjaa, joista jokainen on luettu vähintään kerran. Lähikylän kirjastossa on, kiitos leirintäalueen turistien, kirjoja englanniksi ja jopa hollanniksi. Tarjolla on siis luettavaa, vaikka lukemisesta nautinkin eniten suomeksi.

Toivelistallani onkin nyt tablet-tietokone. Oma kannettavani osoittaa viimeisten aikojen merkkejä, ja uskon että pärjäämme hollantilaisen kanssa mainiosti yhdelläkin kannettavalla. Tabletin haluaisin nimenomaan tuon lukumahdollisuuden vuoksi.

lauantai 13. heinäkuuta 2013

34. Kokeileva keittiö

Viimeisen vuoden aikana olen innostunut ruuanlaitosta. Aiemmin ruoka on ollut vähän sellainen pakko - pakko syödä, pakko kokata. Nyt olen ihan tosissaan kiinnostunut etsimään uusia reseptejä ja kokeilemaan uusia makuja keittiössä ja huomaan nauttivani kokkaamisesta aina vain enemmän. Nyt kesän kuumilla ongelmaksi on noussut, ettei hellan ääressä oikeastaan huvittaisi viettää kauheasti aikaa. Meillä onkin syöty ahkerasti erilaisia riisi- ja pastasalaatteja, mutta myös valitettavan paljon leipää illallisen korvikkeena. Tänään päätin kokeilla munakasrullaa tällä reseptillä. Täytteen sovelsin omasta päästä, rullan sisälle päätyi sipulia, kinkkua ja kesäkurpitsaa. Vaikka en itseäni huippukokiksi vielä uskaltaisi nimittää, onnistuu ohjeiden avulla yleensä kaikki kokeilut. Ainoa ongelma ruuanlaitossani on, etten mittaa aineksia. Kaikki tutut ruuat menee käsituntumalla, mutta esimerkiksi tuon rullan kanssa piti vain luottaa oman käden arvioon. Itseasiassa meiltä ei edes löydy mittoja (ainoa desimitta on tallilla hevosen öljyn mittaamiseen, tässä olen viivalleen tarkka), ja luulen etten niitä edes käyttäisi vaikka niitä laatikosta löytyisikin. Ruuanlaitto on tunne!

Jos lukijoilta löytyy hyviä reseptejä tai pelkkiä ideoitakin kesän helppoihin ja nopeisiin kokkailuihin, saa jakaa!

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

33. Sapettaa

Aamuyöllä se taas herätti. Vilkaisin kelloa - aavistuksen yli neljän, ja kömmin keittiöön hakemaan kipulääkettä. Takaisin sänkyyn odottamaan. Oikealla ylävatsassa, kylkiluiden alla jomotti, samoin selän puolella lapaluiden välissä. Tällä kertaa onneksi vain lievästi. Ensimmäisellä kerralla itkin ja huusin kivusta, henki salpaantui ja ehdin jo miettiä että tässäkö tämä elämä nyt oli. Aivan; sappi vaivaa.

Syömisestä on tullut pelottavaa. Olen jo karsinut ruokavaliosta pois kaikki runsaassa rasvassa paistetut, tai muuten rasvaiset ruuat ja silti tuo välillä yllättää. Apteekin setä suositteli 20 päivää kestävää lääkekuuria, jonka tarkoitus oli sulattaa noita sappikiviä, mutta juuri ei apua tunnu. Täytynee uusia kuuri pian. Viime öisen kohtauksen aiheuttajaksi epäilen (syntisen herkullista) mutakakkua, muuten illallinen oli varsin vihannespainotteinen.





Tryffeliaika alkaa olla lähempänä. Naapuri kiikutti tämän pallon meille eilen. Käyvät koiran kanssa etsimässä tryffeleitä ja näitä tummia löytyy enemmän, mutta eivät itse juuri käytä noita, joten kantavat sitten meille. Tämän herkun aion syödä, kera paistetun kananmunan, sanoi sappi mitä tahansa!

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

32. Kekseliästä suomalaista

 Se jokon keksiny sivusta larattavan pussilakanan ei mun miälestä välttämättä ansaatte Noopelin palakintua.

Näin kirjoitti entinen opettajani tänään facebookissa. Kyllä, sivusta ladattava pussilakana kuulostaa älyttömältä, mutta suurimman vihan minulta saavat (paikalliset) pussilakanat, joissa ei ole toisessa päädyssä niitä pieniä käsiaukkoja. Meillä on käytössä parivuoteen untuvapeitto, ja sen ährääminen pikkureiättömän pussilakanan sisään on aina pieni taistelu. Tiedän, helpointa on kääntää pussilakana nurinpäin, ja kääntää se suoraan peiton ympärille oikein päin, mutta jos lakana ei valmiiksi ole nurinpäin, en sitä myöskään jaksa kääntää oikeinpäin. Jostain muistelin kuulleni noiden pikkureikien olevan suomalainen keksintö ja pikaisella googlettelulla päädyin tänne. Hieman syvempi googlailu paljastaa etten suinkaan ole ensimmäinen (ulkosuomalainen) bloggaaja, joka noihin pussilakanoiden pikkureikien puutteeseen tarttuu. Kannan korteni kekoon listaamalla omat suomalaiset kaipaukseni, osa suomalaisia keksintöjä, osa muuten vain Suomesta tuttuja ja maailmalta puuttuvia.

  1. Ne pussilakanan pikkureiät.
  2. Pieni purkinavaaja. 
     
  3. Purukumi. Saahan sitä täältäkin, mutta ei ole Jenkin voittanutta. 
     
  4. Heijastimet. En ole kenelläkään nähnyt, hollantilainenkin nauroi minun heijastimille.  
     
  5. Helosan, eli tissirasva. Tallimaailmasta tuttu tuote, tekee ihmeitä myös kuiville kyynärpäille, kantapäille, ruville, mitä näitä nyt on! 
     
  6. Perunasurvin. En halua mitään kymmenen osan koottavaa, vaan sen perinteisen. 
     
  7. Munanleikkuri. Niin kätevästi leivälle munaa. Muutenkin kaipaan leivälle kurkkua, tomaattia, paprikaa, salaattia, juustoa sekä leikkeleitä. 
     
  8. Astiankuivauskaappi ja kunnollinen, toimiva tiskipöytä kaksine altaineen. 
     
  9. Salmiakki - yhdistettynä suklaaseen! 
     
  10. Kengättömyys sisätiloissa. Arvatkaa, saako hollantilainen huutia erehtyessään kengät jalassa sohvalle. 
     
Kuvat googlesta.
 

lauantai 6. heinäkuuta 2013

31. Kylän olohuone

Tänä aamuna jätin hollantilaisen suosiolla kotiin nukkumaan ja lähdin kävellen tallille. Ehdinkin melkein puoliväliin, kun meidän pormestari kurvasi vierelle ja tarjosi kyydin. Mukava mies, toi aikanaan mulle muutaman pullon viiniä tervetuliaislahjaksi tänne muutettuani. Lähdin hevoseläimen kanssa herättämään hollantilaista. Meidän keittiön ikkunan alla on kunnan tuoma penkki, jossa oli mukava istahtaa kahvikupillisen verran kesken ratsastuslenkin. Paluumatkalle otin koirat mukaan, isompi lähti omille teilleen puolessa välissä. Ajeltiin etsintäkierros, mutta koiruus olikin jo kotiovella odottamassa. Onneksi näin, tuo kun saattaa juosta hyvinkin parikymmentä kilometriä ja raaputella sitten väsyneenä ensimmäistä vastaantulevaa ovea. Mulla oli puhelimessa sports tracker -sovellus taas ratsastuksen ajan käynnissä, mutta jostain syystä se ei lähtenyt mittaamaan matkaa. Ajan kyllä mittasi ihan oikein.

Tuo ikkunan alla sijaitseva penkki muuten tuntuu olevan koko kylän kokoontumispaikka. Tähän asti on ollut melko hiljaista, penkki jopa vaihtoi hetkeksi paikkaa, mutta nyt meidän seinänaapurin vanha rouva on tullut kesäasunnolleen ja torikokoukset ovat käynnissä. Rouva tosiaan kantaa oman tuolinsa tuon penkin viereen ja virkkailee siinä päivät pitkät. Jokainen puolituttu ohikulkija on sitten pysäytettävä jutulle, ja italialaiseen tapaa juttu ei ole lyhyttä saatika hiljaista. Yritä siinä sitten viettää lounaan jälkeistä riposoa, kun kylän mummot kälkättävät kilpaa ikkunan vieressä. Ikkunoitakaan ei hennoisi kiinni laittaa, kun keli on niin kuuma. Eilen illalla hollantilaisen ollessa töissä katsoin suomalaista elokuvaa tarpeettoman kovalla peittääkseni edes hetkeksi noiden melun. Lähtiväthän ne vihdoin yhdentoista maissa koteihinsa, ja ehdin juuri nukahtaa, kun kylän vanhat miehet palasivat kortinpeluusta kunnantalolta ja pysähtyivät - luonollisesti tuolle penkille vielä vaihtamaan viimeiset kuulumiset. Noh, ainakin me ollaan ajantasalla kylän tapahtumista kun noita päivät kuuntelee.

torstai 4. heinäkuuta 2013

30. Kiukkusiivous

Hollantilainen on yksi aamu-unisimmista ihmisistä, joita tiedän. Maanantaiaamuisin annankin tuon nukkua rauhassa viikonlopun työrupeaman jälkeen, mutta muuten yritän sitä herätellä jossain vaiheessa aamukahvinjuontiani. Nyt, kun päivisin lämmintä riittää lähes 30 astetta, mietittiin että hevoseläimen ratsastaminen aamuisin, kahdeksan aikaan olisi paras vaihtoehto. Koska me molemmat tarvitaan hiljainen kahvihetkemme ennen päivän käynnistymistä, on herätykset olleet kuuden-puoli seitsemän aikaan. Tiistaiaamuna nousin itse kuudelta ja jätin hollantilaiselle herätyksen puoli tuntia myöhemmäksi, saapahan kömpiä valmiin kahvipannun ääreen. Eikä mitä, tuohan painoi torkkumahdollisuuden kiinni ja jatkoi uniaan. Vihdoin kahdeksan jälkeen tuo sai itsensä sängystä ylös, ja minä aloitin siivoamisen. Kaikki pienen pienet asiat ärsyttivät - farkkujen taskuista yöpöydälle tyhjennetyt paperisälät, sohvan viereen jätetyt tyhjät pullot (kuka ylipäätään juo noin järjettömiä määriä coca colaa?!), kylpyhuoneen hyllylle kerääntyneet piilolinssien pakkaukset, joka puolelta taloa löytyvät viinitarhoilla käytettävät niitit ja nauhat. Keräsin romua ja paiskoin tavaroita ympäriinsä hollantilaisen juodessa hiljaisena kahviaan. Illemmalla hollantilainen ystävällisesti huomautti olevansa huono heräämään, joten voin kuulemma laittaa makuuhuoneeseen valot päälle ja ääneen herätellä. Näin onkin seuraavat päivät toimittu, kahvin ollessa valmista, lyön valot päälle, kiskon peiton sängystä ja kajautan iloiset huomenet - on muuten päästy hyvissä ajoin tallille. (Laitettakoon PMS:n piikkiin, en ole ihan noin heikkohermoinen normaalisti, mutta mikä siinä onkaan, että hermostuessa jokainen pikkuasia ärsyttää?)

Tänään katselin, kun hollantilainen ratsasti hetken. Vaikka meidän hevoseläin onkin vanha, on sillä järjettömän kauniit liikkeet. Askel nousee vielä keveästi (itse tänään ratsastaessani huomasin sen nousevan turhankin keveästi), ja vanhuksella on töitä tehdessäkin iloinen pilke silmässä. Kovin onnellinen olen, että tuo hevonen sattui meidän elämään, ja toivon meille vielä yhteisiä vuosia.

Kärpästen herra
Mieli lepää, molemmilla

maanantai 1. heinäkuuta 2013

29. Bloglovin'

Ollaan bloglovin'ssa mekin

28. Puhelimen muistot

Räpsin satunnaisesti puhelimella kuvia, mutta en koskaan siirrä niitä koneelle. Vaikka tännekin voisi puhelimella päivittää noita kuvia, en sitä kuitenkaan tee, koska inhoan puhelimella kirjoittamista. Nyt sain kuin sainkin aikaiseksi siirtää reilun vuoden kuvat koneelle, joten luvassa sarja (huonohkolaatuisia) toisiinsa tai mihinkään liittymättömiä kuvia.

 Keskikesä saaressa 2012
 Valli Uniten viiniä Suomessa

 Hollantilaisen herkku - omenapiirakka
 Toisinaan nämäkin osaa käyttäytyä
 Tie miehen sydämeen

 Vartijana tunnettu puu
 Kummisedän tekemä koru isän laskuvarjojääkärimerkistä.
 Sunnuntaiaamun täydellisyys.
 Hollantilainen ja pieni koira.
 Tallin koirat.
 Meidän vanhusheppa.
 Viime vuoden synttäriyllätys hollantilaiselta.
 Ihan itse tein - yläkerran aarrevarastosta.
 Talvipuutarha.
 Koiralle peti alkutekijöissään.
 Blondi ja sen poni.
Väsynyt, mutta onnellinen iso koira.