torstai 27. kesäkuuta 2013

27. Maahanmuuttajien kylä

Wikipedian mukaan Avolascassa on 292 asukasta (31.12.2004). Tähän lukuun on laskettu koko kunta, johon kuuluu tämän meidän kylän lisäksi kuusi muuta, suunnilleen samankokoista kylää. Jos jaetaan karkeasti tuo 292 seitsemän kylän kesken, jää yhteen kylään asukkaita reilu 40. Avolascassa asuu suomalaisen lisäksi kaksi hollantilaista, pari belgialaista, saksalainen ja muutama romanialainen. Melko kansainvälistä näin pieneksi kyläksi.

Oltiin maanantai-iltana hollantilaisen kanssa tuon toisen hollantilaisen luona kyläilemässä. Puhe kääntyi yllättäen viineihin. Tämä toinen hollantilainen valmistaa viiniä ja myy sitä, sekä alueen muita luomuviinejä Hollantiin. Tällä hetkellä viini kasvaa kohisemalla. Kasveista leikataan ylimääräiset pois: kaksoislatvat ja turhat naaraat saavat lähteä. Uusi kasvusto sidotaan kasveja tukeviin rautalankoihin. Kasvun tahti on kova: kun koko tarha on käyty läpi, on jo aika aloittaa uudestaan. Tänä vuonna kevät meillä oli pitkä, kylmä ja sateinen. Viinien kasvu oli pahimmillaan viisi viikkoa edellisvuotta jäljessä. Nyt arvuutellaan koska sadonkorjuun aika koittaa. Normaalisti sadonkorjuu alkaa meillä elokuun lopussa, vanhan kansan mukaan sata päivää viinin kukinnasta. Tänä vuonna pahimmat arvailut väittävät sadonkorjuun alkavan jopa lokakuun alussa.

 Toukokuussa, kun kasvu oli vasta aluillaan.
 Maissista tehtyä nauhaa ja niittejä suoltava kone sitomiseen.
Pienen pieni osa viinitarhaa.

perjantai 21. kesäkuuta 2013

26. Kesän keskellä

Kolmen kulttuurin juhannus tulee olemaan hiljainen. Hollantilaisen kanssa molemmat kaivataan vettä, eli suunnataan joelle picnicille suolaisen piirakan, mansikkakakun ja valkoviinin kanssa. Laskeskelin että tämä on tosiaan neljäs tai viides juhannus, jota en vietä perheemme saaressa. Saari on juhannuksen ehdoton osa, vettä, sauna,  perhe. Illan edetessä saa ihailla naapurisaarille ja vastarannoille syttyviä kokkoja, omakin laitetaan aina kasaan. Eilen äitin kanssa soiteltiin ensimmäiset videopuhelu ikinä, ja sinnehän ne ovat suuntaamassa. Saareen, loimulohta paistamaan.

 Tuulen Tupa
 Kotirannasta
 Koko kokko
 Loimulohi
 Kesähuvittelut
Aamuyön tunnit


Ihanaa juhannusta jokaiselle, missä sen sitten vietättekin!

maanantai 17. kesäkuuta 2013

25. Pipi - puhalla

Mistä miehiin on iskenyt ajatus, että lääkäriin mennään vasta, kun pää on jo suunnilleen kainalossa? Hollantilainen ei tokikaan ole ensimmäinen mies, jonka kanssa tähän törmään. Kolmisen viikkoa sitten oltiin koirien kanssa pelaamassa frisbeellä, ja iso koira juoksi suoraan hollantilaisen polviin. Kipeähän siitä tuli. Katsotaan hetki, josko tuo helpottaa itsekseen - tässä kohtaa olin vielä samaa mieltä. Ei ole helpottanut. Viime viikolla tuo sentään sen verran alistui, että kävi apteekista vuokraamassa kävelysauvat. Tänään aamuyöstä heräsin, kun hollantilainen valitteli kipujaan, eikä voinut enää nukkua. Voi voi, mene lääkäriin. Olen juuri sen verran ikävä ihminen, etten jaksa kauhean kauaa jakaa myötätuntoa, kun toista ei kiinnosta hoidattaa itseään. Toki käytän koirat lenkillä ja vähän passaa, mutta turha mitään päänsilityksiä odotella.



Tästä pääseekin loistavalla aasinsillalla meitä huvittavaan kulttuurieroon. Satutin sormeani johonkin, ja pyysin hollantilaista puhaltamaan. Toinen oli ihan ihmeissään, niin Italiassa, kuin Hollannissakin vastaavat tilanteet kuitataan pussaamalla pipi pois. Huvitin hollantilaista vielä kertomalla, että suomeksi nuo pienet haavat ja sattumat tosiaan on pipi. Pipihän viittaa muilla meillä käytössä olevilla kielillä pissiin ja hollantilaisesta onkin ihan tosi hassua sanoa "could you blow my pipi".

Käytiin joellakin taas. Vettä on edelleen paljon, ja virta paikoin kova. Pikkukoiran jouduin uittamaan yli, muuten se olisi ajautunut virran vietäväksi. Uskaltauduin itsekin uimaan, vaikka kylmäähän tuo Alpeilta laskeva vesi edelleen on. Hollantilaiselle vähän ehdottelin, että voitaisiin juhannusviikonloppuna viettää picnic joella, kun hollantilainenkaan ei ole töissä. On muuten mulle ensimmäinen juhannus Italiassa ja äkkiseltään laskettuna neljäs, jota en vietä perheemme saaressa. Juhannus ja vesi kulkevat minulle käsi kädessä.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

24. Haastettu

Pieni ikuisuus sitten Matkatar blogissaan esitti haasteen, johon nyt siivoamisen välttelemiseksi on hyvä tarttua.

Ohjeet ovat seuraavat:
1. Kerro 11 asiaa itsestäsi.
2. Vastaa haastajan 11 kysymykseen.
3. Keksi 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Valitse 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Kerro heille haasteesta.
6. Ei takaisin haastamista.



Cantina di Valli Unite
  1. Nimeni on keksitty perunapellolla. Äitini oli miettinyt nimekseni Viiviä, mutta pellolla päädyttiin Iinaan.
  2. Puhun unissani, valitettavasti suomea, joten hollantilainen ei voi kertoa mitä olen jutellut. 
  3. Molemmissa korvanlehdissäni on syntymämerkkinä kuopat.
  4. Pelkään ukkosta, käärmeitä ja pimeässä yksin.
  5. Minulla ei ole ajokorttia. 
  6. Aivastan lähes äänettömästi.
  7. Olen huono ottamaan vastaan positiivista palautetta tai kehuja.
  8. Minulla on kaksi isoveljeä ja olen perheemme iltatähti.
  9. Olen viisinkertainen täti.
  10. Olen omistanut kesyrotan, kanin ja kaksi kissaa ennen nykyisiä koiria ja hevosta. 
  11. Olen opiskellut ratkaisukeskeistä työmuotoa, joka vaikuttaa edelleen elämänasenteeseeni.

 Via A. Cerutti
 Matkatar esitti seuraavat kysymykset:


  1. Jos olisi mahdollisuus, matkustaisiko kuuhun? En. Hassua, mutta en ole koskaan kokenut suurta matkakuumetta tai halua matkustaa eksoottisiin paikkoihin. Olen vain ajautunut maailmalle.
  2. Uskotko ufoihin? Mahdollisesti. Toisaalta, jos muilla planeetoilla olisi elämää, olisivat ne kai jollain tapaa ilmoittaneet olemassaolostaan. Ehkä tällä planeetalla ei sitten vaan osata lukea merkkejä oikein.
  3. Entä aaveisiin? Uskon, että sielujen on mahdollista palata ja kulkea vielä elävien rinnalla - vähän sellainen suojelusenkeli periaate.
  4. Hyväksytkö kuolemantuomion? Tämä kysymys aiheutti pitkän pohdinnan. Kyllä - paha saa palkkansa. En - kuolemaantuomitun teko on oletettavasti "todella paha", joten teosta tuli kärsiä rangaistus. 
  5. Miksi aloitit bloggaamisen? Ensimmäinen blogi oli teini-iän tunteiden vuodatusta, nykyisin bloggaan kielen ja mielen virkistämiseksi, toivoen jakavani edes pieniä ahaa-elämyksiä muille.
  6. Muistatko vielä kertotaulut ulkoa? Muistan jännittäneeni kertotaulun suorittamista opettajalle niin paljon, että jännitys laukaisi migreenin. Kertotauluja en kunnolla osaa vieläkään.
  7. Seuraatko jotain urheilua? Suomessa olin töissä jääkiekko-otteluissa, joka on jättänyt jälkensä. Jääkiekon sm-liigan tilannetta tulee seurattua, sekä sen "oman" joukkueen kulkua, saman lajin mm-kisatkin on vahdattava. Italiassa meillä näkyy ClassHorseTV, joka tarjoaa mahdollisuuden seurata ratsastusta kotisohvalla.
  8. Opiskeletko jotakin? Opettelen virkkaamaan ja alitajunnassa yritän ymmärtää hollantia.
  9. Mikä on "pahin" paheesi? Tupakointi. Yritän jatkuvasti vähentää, ja äidille lupasin lopettaa tulevan talven aikana.
  10. Miten nukut? Nykyisin hyvin. Nukahdan nopeasti, aamuyöstä saatan heräillä, ja jos kello näyttää yli kuutta, saatan jo noustakin.
  11. Vastasitko kaikkiin totuudenmukaisesti? Vastasin!

 Murano
Omat kysymykseni haastetuille:
  1. Kerro 3 luonteenpiirrettä, joita arvostat ihmisissä.
  2. Kerro 3 luonteenpiirrettä, joita inhoat ihmisissä.
  3. Oletko taikauskoinen?
  4. Missä haluaisit asua, jos voisit valita minkä tahansa paikan maailmassa? Miksi?
  5. Mainitse 5 esinettä, joita käytät päivittäin.
  6. Omituisin tapasi?
  7. Mikä on turhin omistamasi esine?
  8. Minkä kielen haluaisit oppia?
  9.  Miten rentoudut?
  10. Kerro yksi muisto lapsuudestasi. 
  11. Kuvitellaan, että yön aikana tapahtuu ihme. Heräät ihmeen jälkeisenä aamuna, miten elämäsi on muuttunut?
 Colosseum
Haastan:
Laun  
Tiedän, piti haastaa 11 uutta, mutta mutta...

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

23. Urkkijat

Käytiin hollantilaisen kanssa kysymässä meidän hevoselle laidunpaikkaa, ja laitumen omistaja vaikutti oikein mukavalta. Kertoi, että hänelläkin on aiemmin ollut hevosia, joista ajanpuutteen vuoksi on joutunut luopumaan. Sanoi, että hevonen olisikin ihan hyvä pitämään laidunta kunnossa, samoin me omistajina laitumen yhteydessä olevaa katosrakennusta. Hieman toppuuteli kuitenkin, oli kuulemma miettinyt muutaman lehmän hankkimista. Puhelinnumerot vaihdettiin ja kotiin ajellessa hollantilainen sanoi, että laitumen omistajan on ensin kyseltävä kyliltä ketä me ollaan. Niinhän se tekikin, heti samana iltana oli soitto kajahtanut hollantilaisen työpaikalle. Nyt odotellaan, ollaanko saatu hyväksytty leima ja saadaanko hepo laiduntamaan.

Tämä ei tokikaan ole ensimmäinen kerta, kun Italiassa törmää ihmisten taipumukseen ottaa selvää tuntemattomista tai muuten vain juoruilla, kuka kylän uusi asukas on. Jo kylässä, jossa aiemmin olin töissä, kaikki tuntuivat tietävän minut -toki blondi erottuu täällä. Jotenkin koko kylä kuitenkin tiesi minun olevan Suomesta, missä ja kuinka kauan olin ollut töissä. Syksyllä 2011 asuin hetken italialaisen miehen kanssa ja sain äidiltä kirjeen tuonne. Mies oli käynyt poliisin pakeilla aseenkantolupiin liittyen, ja poliisit olivat kyselleet, että kukas tämä teillä asuva on.

Ensimmäisen kerran kirkossa käytyäni en voinut olla kuulematta ulko-ovella suureen ääneen ihmetteleviä rouvia. "Kuka tuo blondi on?" "En tiedä, mutta se asuu hollantilaisen luona." Valitettavasti rouvat ei tainneet tajuta, että blondikin saattaa ymmärtää italiaa, vaikka ei sitä vielä tuolloin niin sujuvasti puhunutkaan.

Myös hevosen hankinnassa törmättiin tähän tuntemattomien ja hyväksyttyjen kohtelun eroon. Alkuun meiltä pyydettiin 500 euroa hevosesta, mikä oli meille ihan ok ja oltiin se toki hevosesta valmiita maksamaan. Kuitenkin, kun koitti hevosen muuton aika, ei hintaa enää pyydettykään. Olivat tajunneet että ihan vakavissamme me ollaan se hevonen ottamassa, sekä luultavasti kyselleet millaisten ihmisten matkaan hepo on lähdössä.