tiistai 16. huhtikuuta 2013

10. Vesipedot

Eilisen ihanan aurinkoisen päivän kunniaksi lähdettiin koirien kanssa Val Curoneen joelle. Heinä- elokuun helteiden aikaan joen rannat on varsin täynnä, mutta nyt saatiin nauttia ihan omissa oloissa. Vettä oli paljon, joki kerää vuorilta sulavat lumet ja viime kuukausien sadevedet. Pienempi koira ei juuri veteen uskalla, isompaa sieltä ei saisi pois. Pari kertaa isompi koira juoksi turhan syvälle, ja oli lähellä joutua virran viemäksi - mutta kun kiviä on niin hauska pyydystää.






Kotiin lähtiessä mietittiin, mihin tie vie, jos ei käännykään takaisin kotiin, vaan jatkaa suoraan. Ajettiin pienten vuoristokylien läpi Serravalleen ja sieltä kautta takaisin kotiin. Rakastan noita vuoristomaisemia, pieniä kyliä, joissa talot on kylki kyljessä omana ryppäänään, kiemurtelevia teitä ja horisonttiin piirtyviä, vielä lumen peittämiä Alppeja. 





Iltapäivällä käytiin uudemman kerran tapaamassa karjanajajia ja kertomassa päätöksestä ottaa kesäasumistarjous vastaan. Tuli puheeksi, että hollantilainen haluaisi muutaman kanan ja paikan pomokin innostui asiasta. Hän lupasi hoitaa kanoille ruuan, jos hollantilainen hoitaisi kanat muuten. Sellainen parisataa kanaa, olisiko hyvä? Minulle luvattiin pari lammasta ja vuohea, voin tehdä juustoa. Alkaa vaikuttaa, että pian meillä on oma maatila pyöritettävänä. Hevoset voidaan viedä tilalle, kunhan ollaan niiden puoli hoidettu kuntoon, itsemme muutamme kunhan karjanajajat kuukauden sisään lähtevät karjansa perään ja loput eläimet  otetaan sitten kesäkuussa, kun ollaan kotiuduttu Suomen reissulta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommentti: kehu, hauku, kiitä tai parjaa. Sana on vapaa!